Pontius Pilatus

Raamatun mukaan Jeesus ei suinkaan kuollut puolestamme ja lunastanut näin anteeksiantoa, saati usein oheistuotteena lupailtua ikuista elämää, vaan hän pyysi isäänsä antamaan tiettyjen juutalaisien hänelle tekemät synnit anteeksi ja kuoli herätäkseen myöhemmin taas eloon. Näin saadaan kätevästi hämärrettyä sitä seikkaa, ettei Jeesuksen kuolemalla ole mitään tekemistä vaikkapa suomalaisien tekemien syntien kanssa.

Uskonnollisia tekstejä ei ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti, jotta niiden avulla voisi mankua itselleen etuisuuksia viilaamalla pilkkua, ja mielenkiinto kirjoittaa niitä lisää romahti samassa tahdissa kuin pilkun viilaaminen yleistyi. Niiden on tarkoitus olla vertaiskuvallisia, jotta niitä opiskellessa oppisi jotain oikeasti, ja vaikka Raamatunkin kasaaminen oli vaikea prosessi, jossa kuoli moni, tärkeää ei suinkaan ollut se, että se olisi sanatarkasti totta.

Näin ollen nykyinen kiistely siitä, että kuinka tarkasti Jeesuksen tarina noudattaa tosiasioita, on pelkästään typerä, koska se on opettavainen tarina ja jopa se, että onko Jeesusta koskaan ollutkaan, on epäolennaista, koska riittää kun uskoo siihen sen verran, että pystyy paneutumaan tarinaan.

Jo Raamatun aikoihin tiede ja uskonto olivat kaksi eri asiaa, koska kummankaan ajattelutapa ei sovi toiseen. Temppeli kuuluu uskonasioihin, mutta sen rakentamisessa käytetään kuitenkin insinööritaitoa, koska papiston taidoilla kattoa ei välttämättä saadakaan pysymään ylhäällä. Samoin sairauksien parantaminen kuului lääkäreille eikä mitään muitakaan käytännön asioita mielellään jätetty sen varaan, että Jumala kyllä pelastaa.

Ilmeisin syy ylösnousemukselle on se, että Jeesus perui kuolinsyyn eli pakkomielteen opettaa juutalaisia elämään ihmisiksi, ja tarina on kokonaisuudessaan sellainen, että ensin on tällainen omituinen tyyppi, joka haluaisi ihmisien oppivat elämään sovussa keskenään, mutta muut yrittävät hankkiutua hänestä eroon. Hänet ilmiannetaan roomalaisille muka vaarallisena ihmisenä eikä apua tule miltään suunnalta, mutta vielä kidutettunakin hän jaksaa saarnata typeryyksiä. Myöhemmin hän herää eloon ja lähtee omille teilleen. On vähän jotain puhetta palaamisesta, mutta lopulta hän löytää tarvitsemansa muualta, mikä on ilmaistu siten, että hän astuu ylös taivaaseen.

Hänen henkilöllisyyttään on selitetty vihjeillä pitkin tarinaa, ja niistä selvin on se, että hän on juutalaisien kuningas, mutta ei kuitenkaan Herodes.

Ennen ristiinnaulitsemista on mielenkiintoinen kohta, jossa kolme Jeesusta kohtaa toisensa kansan edessä.

Ensinnäkin on tarinan päähenkilö, joka odottaa tuomiota kansankiihottamisesta.

Toinen on Barnabas, joka odottaa tuomiota samasta syystä. Hänen nimensä tarkoittaa isän poikaa, jotta asia tulisi selväksi. Joissakin lähteissä hänen nimensä on Jeesus Barnabas, mutta jos toimitaan käyttöohjeiden mukaan eikä niin kuin kirjanoppineet, joista Raamattu tietää varoitella lukijaa, muilla lähteillä ei ole mitään merkitystä. Raamattua voi toki täydentää sen aikaisella tiedolla, mutta muilla tarinoilla ei ole alkeellisintakaan merkitystä.

Kolmas Jeesus on Pontius Pilatus, joka päättää kumpi edellisistä vapautetaan. Hän on se, joka kävi oikeasti temppelissä riehumassa ja tämä on kristinuskon pelisääntöjen mukaan lupa ottaa huomioon, koska asia oli Uuden testamentin kokoamisen aikaan yleisessä tiedossa. Se oli iso virhe, joka sai juutalaiset suuttumaan tosissaan. Koko Israel lakkasi lopulta olemasta sen takia.

Sitä ei enää tiedetä, miten paljon hänen käsityksensä siitä, millainen juutalaisuuden olisi pitänyt olla, vastaa Vuorisaarnaa, mutta hänen käsityksensä näiden hyväntahtoisuudesta ja anteeksiantavuudesta ei vastannut tosiasioita. Onkin luultavaa, että Jeesuksen varsin naiivi hyväntahtoisuus on peräisin häneltä, sillä hän aivan varmasti teki mielestään oikein hakiessaan temppelistä rahat vesijohdon rakentamiseen, mutta juutalaisetpa suuttuivat ihan tosissaan ja sen aikaisissa kirjoituksissa häneen suhtaudutaan erittäin vihamielisesti.

Tämä on jotain, mitä Jeesus olisi voinut tehdä, jos hänellä olisi ollut valta rakentaa vesijohtoja, ja juutalaiset ovat kansa, jolla oli ja on yhä sukset ristissä oman papistonsa kanssa, koska perinteiden noudattaminen ja pilkun viilaaminen koetaan tärkeimmäksi hyveeksi eikä papisto sopeudu siihen.

Muut tiedot Pilatuksen edesottamuksista käsittelevätkin sitä, että hänen oli mahdotonta sopeutua juutalaisien typeriin sääntöihin, mikä on myös Jeesuksen piirre.

Jeesuksesta poiketen Pilatus taisi kuolla oikeasti juutalaisien syntien tähden, sillä hän tappoi itsensä myöhemmin. Luultavasti hän koki olevansa ainoa syyllinen virhettään seuranneisiin tapahtumiin.

Tarina ei yksi yhteen todellisien tapahtumien kanssa, vaan siinä on kyse siitä, että pystyykö antamaan itselleen anteeksi jos on onnistunut sotkemaan asiat kunnolla yrittäessään toimia niin kuin oikeaksi kokee.

Raamatun mukaan Barnabas oli myös varas ja murhaaja. Ei tiedetä, kuoliko temppelissä joku kun Pilatus kävi hakemassa rahat pois käyttääkseen ne paremmaksi kokemaansa tarkoitukseen, mutta häntä pidettiin rosvona ja mellakoiden taltuttamisen yhteydessä varmaan vuodatettiin vertakin.

Rahan oli tarkoitus olla temppelissä eikä akvedukti ollut riittävä syy hakea sitä pois, joten aivan varmasti Pilatus oli juutalaisien mielestä ainakin rosvo.

Tarinassa Pilatus vapauttaa Barnabaan, koska juutalaiset haluavat sitä, ja tällä kuvataan kai sitä, että hän yritti antaa itselleen anteeksi, joskin päätös selvästi liittyy myös muihin seikkoihin. Jeesus sitten ristiinnaulitaan ja hän kuolee pyytäessään isäänsä antamaan anteeksi juutalaisille, mikä saattaa merkitä sitä, Pilatus toivoi, ettei hänet maaherraksi lähettänyt keisari tukahduttaisi kapinointia turhan verisesti. Luultavasti sitä ei tapahtunutkaan, koska roomalaiset eivät mielellään olleet turhan raakoja, mutta kohtuullisetkin voimatoimet olivat tässä tapauksessa melko paljon, koska juutalaiset olivat todella vihaisia.

Pilatuksen elämästä ei tiedetä kovinkaan paljon, joten on mahdotonta arvioida kuinka paljon Jeesuksen tarinassa on hänen edesottamuksiaan, mutta muilla keinoilla kerrottuja asioita on helpompi tulkita. Vaikkapa aasilla ratsastaminen tarkoittaa selvästi sitä, että jos hän olisi noudattanut paikallisia tapoja, juutalaiset olisivat pitäneet hänestä, ja erämaassa mietiskeleminen viitannee siihen, että hän ajatteli yhteiskunnallisia asioita turhan kaukana yhteiskunnasta.

Opetuslapset ovat ehkä juutalaisia maailmanparantajia, jotka on pantu sellaiseen tilanteeseen, että päästään näkemään selvästi, mikseivät he saa maailmaa parantumaan. On kivaa olla mukana jossain, mutta periaatteet unohtuvat heti kun tilanne muuttuu hankalaksi.

Tarina Pietarin kalansaaliista viittaa vahvasti tähän suuntaan, koska tällä tasolla yritetään lähinnä kalastella kannatusta erilaisilla ajatuksilla ja toivotaan, että joku muu keksisi niin hyvän, että sen avulla pääsisi itsekin tärkeään asemaan.

Pilatuksella on ollut juutalaisia neuvonantajia, jotta hän on saanut tuntuman paikalliseen kulttuuriin, ja ehkä hän valitsi nämä väärällä tavalla. Ehkä hän on myös harjoittanut jonkinlaista opetustoimintaa, sillä tämä tarina voisi viitata myös Jeesuksen opetustoimintaan, joka tapahtui pääosin Genesaretin järven ympärillä, ja veden päällä käveleminen on hyvä vertauskuva sille, ettei Pilatus näiden mielestä kunnioittanut näiden tapoja riittävästi.

Käytännössä roomalaiset antoivat juutalaisille periksi enemmän kuin nämä heille ja näitä häiritsevät keisari Augustuksen kuvatkin vietiin lopulta pois, mutta tarina ottaa huomioon myös juutalaisen näkökulman, jonka mukaan näissä ei ollut mitään vikaa. Se on hyvin lähellä Jeesuksen asennoitumista näiden tapoihin ja Pilatuksessakin on täytynyt olla samaa vikaa, koska hän haki rahat temppelistä, vaikka tiesikin varsin hyvin, että juutalaiset pillastuivat herkästi uskontoon liittyvistä asioista, ja temppeli oli näille kaikkein pyhin paikka.

Hautakammio on luultavasti vertaus sille, että Pilatus masentui kansan reaktioista ja vetäytyi kuoreensa, mutta se on kai myös virka-asunto, koska sitä vartioivat roomalaiset sotilaat. Sitä, mitä siellä tapahtui, on vaikea sanoa mitään, koska henkilöiden välisistä suhteista ei ole säilynyt tietoja, mutta huorat tarkoittanevat roomalaisia naisia, joita juutalaiset eivät kulttuurierojen takia juurikaan arvostaneet.

Jeesus joutui vääntämään juutalaisille rautalangasta, että samarialainenkin voi olla hyvä ihminen, vaikka kyse oli vain Israelin puolella asuvista yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista. Joskus muinoin israelilaisilla oli ollut oma jumala, mutta tässä vaiheessa sielläkin oltiin juutalaisia ja samarialaiset nousivat ensimmäisinä kapinaan temppelin rahojen viemisen takia, ja silti nämä olivat juutalaisien mielestä huonoja ihmisiä.

Tarinan alussa luonnehdittu Herodeksen tapa ylläpitää järjestystä on kai sitä, mitä juutalaisien elämä oli ollut ennen roomalaisia, joiden lepsummat otteet olivat jättäneet enemmän tilaa kapinoinnille.

Sitä oli tapahtunut jo aikaisemminkin eikä Pilatuksen ihan oikeasti olisi tarvinnut ottaa virhettään niin raskaasti, koska juutalaiset nyt vain olivat sellaisia.

Tarina Jeesuksen syntymästä on roomalaisien Saturnaali, jota myöskin vietettiin joulukuussa.

Kansan pariin syntyy tällainen ihmeellinen vapahtaja, joka osaa mielestään luoda paremman maailman, ja lopussa hänet tapetaan.

Maininta keisari Augustuksesta viitannee tähän, sillä hän ei määrännyt tarinassa luonnehdittua verotusta, joka tarkoittaa jotain muuta, mutta teki muutoksia tähän juhlaan. Hänen todellinen vaikutuksensa Israeliin oli sitä, että muut julistivat hänet jumalaksi hänen kuoltuaan ja juutalaisilla meni herne nenään. Pilatus joutui sitten maaherrana ensi töikseen ryhtymään tukahduttamaan heidän mellakoitaan, mutta tätä ei olla käytetty Jeesuksen tarinassa.

Saturnaalissa valittiin johtajaksi kansanmies, joka luuli vakavissaan osaavansa luoda paremman maailman. Jos ja kun se ei onnistunut, hänet tapettiin juhlan päätteeksi Saturnuksen alttarilla, mutta aina löytyi joku, joka halusi kokeilla onneaan.

Kansanmiehen johdolla asioista päätettiin äänestämällä ja kaikilla oli tasavallan parhaimpien ihanteiden mukaan äänioikeus.

Juhla meni aina hulinaksi ja sen päätteeksi ihmiset ottivat tavalliset paikkansa yhteiskunnassa. Orjia ei sopinut kohdella ihan miten tahansa, koska se olisi kostautunut Saturnaalin aikaan, ja he pääsivät kaikessa rauhassa kokeilemaan, olisiko heistä johtamaan yhteiskuntaa, joten juhla palveli hyvää tarkoitusta.

Jeesus on kansanmies ja hän saarnaa Saturnaalista. Vuori saarna on sitä, että isännästä tulee orja ja orjasta isäntä. Opetustyön päätteeksi hänet tapetaan, koska kansa haluaa sitä, aivan kuten Saturnaalissakin

Vuori saarna vaikuttaa kuitenkin olevan myös jotain muuta, sillä Jeesus luonnostelee siinä aivan toisenlaisen maailman. Ehkä sillä viitataan toiseen kulttuuriin, johon Pilatus olisi sopinut paremmin, ja juutalaiset tunsivat kauppiaskansana paljon kulttuureja. Valitettavasti kaikkia silloisia kulttuureja ei enää tunneta, mutta druideilla oli erikoinen asema, joka selittäisi Jeesuksen käyttäytymistä, sillä valta käskeä sotaan valmistautuvia armeijoita lähtemään kotiin sopii hänen asennoitumiseensa.

Juutalaiset vain alkavat käyttäytyä ihmisiksi, koska hän haluaa sitä.

Tämä selittäisi myös sen, että Jeesus päättää, kuka pelastuu ja kuka ei, sillä druidit päättivät, ketkä saivat osallistua uskonnollisiin toimituksiin ja ketkä eivät. He olivat kelttien koulutettu väestönosa, mikä selittäisi paljon muutakin, kuten sairaiden parantamisen ja sen, että Jeesus oli aivan varma, että hänellä oli oikeus tulkita uskontoa omalla tavallaan.

Pilatus on aivan hyvin voinut olla osittain keltti, mutta siitäkään ei ole säilynyt tietoja. Kuitenkin hän olisi tässä tapauksessa ollut druidi, koska hän kuului samaan osaan roomalaista yhteiskuntaa.

Galician valloittaminen oli roomalaisille saavutus sinänsä, joten sieltä saatu kelttiläinen perimä ei ollut ainakaan häpeäksi ja se olisi voinut hyvin olla syy siihen, että Pilatus valittiin rauhoittamaan juutalaiset, jotka olivat pillastuneet niinkin hankalasta syystä kuin roomalaisien uskonto, jota ei voitu muuttaa näiden mieliksi. Maaherran tehtävä oli niissä olosuhteissa haastava eikä siihen valittu aivan ketä tahansa.

Jeesus asettuu ylösnousemuksen jälkeen isänsä rinnalle tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pilatus tukahdutti samarialaisien kansannousun hyväksi havaitulla perinteisellä tyylillä ennen poistumista Israelista. Hän saavutti hallitsijan pätevyyden, koska siinä virassa on hyvä osata päättää, kuka saa elää ja kenen täytyy kuolla.

Jeesuksen toinen tuleminen lienee se tapahtuma, jossa isä lähetti maan pinnalle toisen pojan, joka pani jerusalemilaiset järjestykseen. Tämä tapahtui tiettävästi vuonna 70, jolloin roomalaiset valtasivat Jerusalemin ja paljon kapinoivia juutalaisia kuoli.

Pilatuksen myöhemmät vaiheet on pantu mukaan tarinaan Juudas Iskariotin muodossa, mitä alleviivataan sillä, että hän käytti rahaa muun seurakunnan puolesta. Nimi Juudas oli niihin aikoihin hyvin yleinen eli sellainen, jota rosvo voisi käyttää, ja Iskariot taas oli kaupunki Moabissa, jonka asukkaat tunnettiin rosvoina. Juudas mainitaan myös Jeesuksen veljeksi ja näin Jeesuksestakin saadaan rosvo.

Hänellä on Pilatuksen tavoin ajatus saada jostain rahaa sitä varten, että voitaisiin tehdä jotain köyhien hyväksi, ja hänellä se tulee esille siinä yhteydessä kun kallista voidetta hassataan Jeesuksen jalkoihin. Tällä viitataan selvästi siihen, että Pilatus olisi voinut auttaa köyhiä temppelin ryöstämisen sijaan myös omilla varoillaan.

Jeesuksen kavaltaminen viitannee temppelin ryöstämiseen, mutta sitä edeltävistä tapahtumista ei ole tietoa. Ehkä Pilatus on saanut tietonsa temppelin rahavaroista neuvonantajiltaan kertomatta näille suunnitelmistaan mitään. Kuitenkin hän sai lopulta rahansa ja tappoi myöhemmin itsensä.

Hän on ollut vihainen tehdessään sitä, sillä rahanvaihtajien karkottaminen temppelistä on Jeesuksen ainoa selvä raivokohtaus ja hänen on täytynyt olla silloin raivoissaan, koska temppeli oli näille kaikkein pyhin paikka ja silti hän vei sen rahat, vaikka olikin joutunut yrittämään saada nämä asettumaan paljon pienemmästä syystä alkaneen riehumisen takia.

Juudas edustaa harkitsematonta käyttäytymistä ja hänen tarkoituksensa on muistuttaa, että vaikka miten yrittäisi uskoa ihmeisiin ja uskontulkintoihin, niin silti ei kannata tehdä edes vihaisena sellaista, minkä kanssa ei kuitenkaan pysty elämään. Tee edes kerran elämässäsi kuten on neuvottu ja usko Raamattuun ja Jeesukseen, niin voit pelastua.

Kun ristiltä nousemisen ja Pilatuksen elämän loppuvaiheet yhdistää, niin palaset loksahtavat yhteen ja saadaan tilanne, jossa Pilatus onnistuu uskottelemaan itselleen, että hän on toiminut anteeksiannettavasti, mutta ei kuitenkaan pysty oikeasti antamaan anteeksi itselleen.

 

PDF: Pontius Pilatus

 

Mainokset

Huijareiden nousu ja mahalasku

Vaikka miten yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota politiikkaan, sen vikoihin törmää kuitenkin myös muualla, koska siinä on onnistuttu ymmärtämään perusasiatkin väärin. Mitä enemmän käyttää poissulkevia sanoja määritellessään omaa paikkaansa maailmassa, sitä yksinäisempi on, mutta se on onnistuttu kääntämään niin päin, että tällainen rajaaminen tarkoittaakin ihmiskuntaan kuulumista ja pienillä piireillä on varaa huudella muille siitä, mitä enemmistöön kuuluminen todella on ja ottaa pois lupa siihen kuulumiseen niiltä, jotka eivät tottele komentelua.

Vanha viisaus, jonka mukaan kuningas ottaa sen, mikä muille ei kelpaa, alkaa esiintyä samoihin aikoihin kirjoitustaidon kanssa, koska se on ihan perusasioita. Kun toimii tällä tavalla, kaikkea on pian enemmän kuin muilla. Väkeä on enemmän kuin pieninä pysyttelevillä heimoilla ja joutomaasta muodostuu suuri valtakunta, joka saartaa pienet heimot, joilla ei varaa häiriköidä kovin paljon jos ne haluavat säilyttää vapautensa, sillä enemmistö voi päättää panna ne peltotöihin.

Nykyaikaisessa politiikassa ryhmittymät pyritään pitämään pieninä, koska se on helpoin tapa muodostaa niitä. Keksitään paljon rajoittavia tekijöitä, joiden takia ei voi kuulua joukkoon, aletaan iskeä kiilaa oman ryhmittymän ja kaikkien muiden välille ja kuljetaan nokka pystyssä siinä uskossa, että tällä tyylillä voi kasvaa suureksi ja mahtavaksi.

Tämä johtuu siitä, että missä on valtaa ja mahdollisuuksia korruptioon, siellä on myös lauma huijareita yrittämässä päästä niihin käsiksi, eikä vihollisen torjumiseksi olla viitsitty tehdä mitään, koska hyvin valikoiviin ryhmittymiin on kiva kuulua. Voi kulkea nokka pystyssä ja haaveilla, että huijareilta Iiikenee ryöstösaalista kannattajillekin.

Trump taas toimii kuin kuningas ja poimii kaiken sen, mikä muille ei kelpaa, ja sitä riittää. Alt-Right saa muiden nokat nyrpistymään, mutta siltä saa miljoonia ääniä ja Yhdysvaltojen presidentin on oltava myös sen presidentti, joten varovainen myötämielisyys sen suuntaan kuuluu asiaan. Samoin vaikkapa Alex Jonesin kanssa kaveeraaminen tuo miljoonia äänestäjiä, jotka eivät kelpaa muille, ja presidentin on yritettävä palvella myös niitä, joiden mielestä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevia tutkimuksia on vääristelty liikaa tai Meksikon vastaisen rajalle pitäisi rakentaa muuri. Huijareiden talouspolitiikka on rakenneltu tuottamaan pienen superrikkaiden luokan ja pitämään muut köyhinä, joten kannattaa ehdottomasti olla ainoa ehdokas, joka puhuu sitä vastaan.

On paljon sellaista, mikä ei kelpaa pienille heimoille, ja paneutumalla siihen voi päästä pitkälle, sillä, niin vaikeaa kuin pienien heimojen onkin sitä käsittää, jokainen ääni on vaaleissa samanarvoinen.

Näin kasvetaan valikoivien brändien yläpuolelle ja voitetaan vaalit pelin alkuperäisien pelisääntöjen mukaan, mutta politiikan luonne on sellainen, ettei tällaista voittoa voida enää hyväksyä. Sen takia alkoi älytön vouhottaminen siitä, että vaalit olisi muka voitettu huijaamalla ja avainasemassa tässä olisi ollut nettitrollaaminen, johon huijari itse luottaa. Valtava medianäkyvyys ei muka ole mitään verrattuna siihen, että netissä on vähän jotain pikkuovelaa näpertelyä, koska näpertely vapauttaa huijarin kaikkivoipaisuuden tunteen.

Venäläisien trollitehdas on selvästikin vain tutkaillut mielialoja, koska sen vaatimattomat kolme ja puoli tuhatta mainosta käsittelivät yhdysvaltalaisien pahimpia kiistakapuloita eivätkä niinkään vaalien ehdokkaita, mutta se kelpasi syylliseksi siihen saakka, että löytyi Cambridge Analytica, joka sekaantui ihan vaalikeskusteluunkin ja vieläpä puolueellisesti. Se on hyvä syyllinen, koska Obamakin päihitti huijareiden mielestä pelkällä nettitrollaamisella ne ehdokkaat, joiden nimiä ja naamoja on vaikea muistaa.

Nyt on huijareiden mielestä löytynyt hieno keino voittaa vaalit, oli ehdokas millainen tahansa. Trollataan vain joku kulissityyppi presidentiksi ja päästään hallitsemaan maata kulissien takaa. Ajatus on pyhä eikä sitä saa kyseenalaistaa, vaikka hämäräperäinen kengännauhabudjettitoiminta ei selvästikään voi olla merkittävä tekijä vaaleissa, joissa budjetit ovat jo ylittäneet miljardin dollarin haamurajan.

Tästä syystä Trump tulee voittamaan myös seuraavat vaalit, koska vastassa ei ole yhtään mitään, ja jollei politiikka uudistu vastaamaan valtiomuotoa paremmin, hänen jälkeensä tulee toinen samanlainen.

 

PDF: Huijareiden nousu ja mahalasku

Perkele

Ruotsalaisia on viime aikoina puhuttanut se seikka, että noin kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten nykyisen Ruotsin alueelle ilmaantui syyrialaista geeniperimää. Siitä on yritetty vääntää tekosyytä ottaa Ruotsiin valtava määrä Syyrian pakolaisia, sillä kyseessä on tavattoman orwellilainen kansa, jonka historia valehdellaan uusiksi aina kuin nykyinen väestö keksii jotain typerää, mille ei löydy järjellisiä perusteita.

Ruotsalaisilla ei varsinaisesti ole syyrialaisia sukujuuria, koska heitä ei ollut vielä kolme ja puolituhatta vuotta sitten, mutta heillä on kuitenkin aina ajankohtainen tarve muuttua vanhaksi kansaksi, joten asialla ei ole heille sen suurempaa merkitystä. Kuitenkin muiden kannattaa ottaa huomioon, että suomensukuiset kansat ovat vaikuttaneet oikeasti siihen aikaan nykyisen Ruotsin alueella.

Myös yhteys arabeihin on orwellilainen oletus, jota ei tarvitse todistella sen kummemmin.

Etsimällä todellista yhteyttä nykyisen Ruotsin ja Välimeren kansojen välille, päädytään Ugaritiin, josta on löydetty Itämeren meripihkaa ja jossa on muinoin käytetty kivilajia, jota löytyy vain Itämeren alueelta ja Ukrainasta.

oE4VxcU

Ugarit Map2.png

http://arclab.usc.edu/ugaritlight/ugarit/Pages/Overview/UgaritMap.htm

Tämä helpottaa muuttoliikkeen lähteen paikantamista, sillä muualta Välimeren alueelta ei ole löytynyt merkkejä aktiivisista kauppayhteyksistä Itämerelle kolmen ja puolen tuhannen vuoden takaa, ja Ugaritin tapauksessa ajoitusta helpottaa se, että merikansat tuhosivat sen noin kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten.

Ugarit oli kaananilainen eli foinikialainen kuningaskunta eikä sitä kautta saa suoraa yhteyttä arabeihin, kuten ruotsalaiset toivovat, vaan yhteisiin esivanhempiin, koska nykyiset arabitkin ovat kehittyneet väestöjen sekoittumisen kautta. Se on nykyisen Syyrian alueella, joten jättämällä huomioon muinaisuuteen liittyviä seikkoja, voidaan sepittää yhteys nykyruotsalaisien ja arabien välille, ja tähän pohjoismainen oppineisuus soveltuu aivan mainiosti. Nypitään vain historiasta sellaisia seikkoja, joista voi kasata mieleisensä tarina, ja se muuttuu todeksi kun lähdeviitteet merkitään oikein. Myöhemmin satuja voidaan kehitellä eteenpäin kun on jo valmiita satuja, joita voi käyttää lähdetietoina kunhan vain merkitsee lähdeviitteet huolella.

Raakadataan tukeutuminen aina kun se vain on mahdollista, ei kuuluu pohjoismaiseen perinteeseen ollenkaan, vaan kaikki pitää jalostaa orwellilaisittain palvelemaan jotain päämäärää, kuten vaikkapa Ruotsin täyttämistä arabeilla. Jo viikingit teettivät mielellään työt alemmilla roduilla eikä mikään näy muuttunen oikeasti.

Itämereltä ei ole löytynyt muuta foinikialaista asutusta kuin tukikohta, joka on tarkalleen ottaen Tanskassa, mikä auttaa olemaan yhdistämättä sitä ruotsalaisien uusiin ja ihmeellisiin sukujuuriin, jotka on itse asiassa peritty vanhemmilta kansoilta, joten suurin herra Itämerellä on ollut noin kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten konsonanttikirjoituksella ilmaistuna prkl eli kauppalaivaston johtaja.

uvM65QZ

Paikallisien asukkaiden järjestäytymisestä ei ole mitään tietoa, mutta vielä roomalaiset historioitsijat kirjoittivat hajanaisesta heimokansasta, jolla ei ollut järjestäytymisastetta mainittavaksi asti, joten on syytä olettaa, ettei heillä ollut aikaisemminkaan juuri mitään heimopäällikköä kummempaa.

Tämä auttaa jäljittämään Perkeleen, jota on jahdattu Itämeren ympäristössä löytämättä mitään vakuuttavaa. Se tunnetaan kyllä kaikkialla, mutta merkitykset vaihtelevat. Joskus se on paholainen, joskus ukkosen jumala ja joskus metsän jumala, aivan kuin sen alkuperäinen merkitys olisi unohtunut. Useimmiten se yhdistetään ukkosen jumalaan, joka oli kaananilaisien ylijumala samalla tavalla kuin Perkeleen uskotaan olleen suosittu ylijumala Itämeren ympäristössä.

Konsonantteja ei saa selville ugaritilaisista lähteistä, mutta koska ugaritilaiset olivat tekemisissä suomensukuisien kansojen kanssa ja suomalaiset ovat olleet kaikkein vähiten tekemisissä myöhemmin tulleiden kansojen kanssa, on syytä olettaa, että suomalainen muoto eli Perkele on lähimpänä alkuperäistä sanaa. Se ei varmaankaan ole täsmälleen alkuperäinen muoto, mutta kuitenkin hyvin lähellä, sillä paikallisien asukkaiden on tietenkin pitänyt osata puhua kauppiaiden kanssa samaa kieltä.

Mahdollisesti ugaritilainen tarina kuningas Keretistä on tuontitavaraa Itämereltä, koska se sopii täydellisesti suomalais-ugrilaisiin mielenmaisemiin. Aina on vaikeaa ja kaikki menee lopulta pieleen. Välimeren kulttuureissa on tavattu arvostaa paljon pirteämpää otetta ja tällainen mollijorina kävisi siellä parodiasta.

Vaihtamalla nimet sen saisi sopimaan täydellisesti kalevalaiseen kansanperinteeseen.

Kolme ja puoli tuhatta vuotta on pitkä aika, mutta jotain sentään on säilynyt, nimittäin kalliomaalauksia. Ruotsissa niille on ominaista, että ne kuvaavat melko tyypillisen primitiivisen kansan mielenmaisemia. Kaikki on kömpelösti tehtyä ja ajatus askartelee hyvin paljon metsästämisen ja sen sellaisen parissa, mutta toisaalta niissä esiintyy myös kokonaisia laivastoja. Muita merkkejä tälle tasolle päässeestä kulttuurista ei löydy, vaikka vähintään satamat ja telakat kiinnostavat kovasti ja kaupunkejakin alkaa jo olla jos tällaista toimintaa on saatu aikaiseksi, joten laivat ovat muuta alkuperää.

tanum(FILEminimizer).jpg

http://www.dayofarchaeology.com/the-tanum-petroglyphs-of-sweden-following-the-path-of-the-sun/

Kalliomaalauksen laivat muistuttavat foinikialaisia sotalaivoja. Purjeita ei ole, koska vihollinen voisi sytyttää ne helposti palamaan, ja keula on sen mallinen, että sillä voi tehdä reiän toisen laivan kylkeen. Kesyttömillä seuduilla tällaiset alukset ovat olleet viisas valinta, koska alkuasukkaiden mielialat ovat vaihdelleet ja vihollisuuksiin on kannattanut varautua.

m_leek.jpg

http://www.naval-encyclopedia.com/carthaginian-ships/

Kalliomaalauksia on yritetty tulkita siten, että niissä taisteltaisiin paljon, mutta hyvin samanlaisia kohtauksia löytyy myös Välimeren taiteesta ja niissä aseiden kanssa heiluminen vaikuttaa liittyvän ilonpitoon. Ollaan ehkä vietetty iltaa ystävien parissa ja lähdetty kännissä kotia kohti.

Hand-to-hand combat in Bronze Age Sweden S Hunter 1st place.JPG

http://www.acfabaseline.info/index.php/news

Kynos-Fragment-of-a-krater-war-ship-with-fighting-warriors-After-F-DAKORONIA-Bronze.png

https://www.researchgate.net/figure/Kynos-Fragment-of-a-krater-war-ship-with-fighting-warriors-After-F-DAKORONIA-Bronze_fig5_304716399?_sg=5AEwT4teuzBfGp1OvsItb1_9X2eASWuuKxeQ0Ibu3aKxoElf1xsXJTLeJC6TMEBlnbn2ODdirQJwQ-R4RYCzWw

 

Pdf: Prkl

Putinomaniasta pandemiaksi

Tuo video soveltuu loistavasti taustamusiikiksi tätä lukiessa.

On turha puhua, että olisi olemassa riski ajautua suuruudenhullujen johtajien aikakauteen, koska se on jo tapahtumassa. Angela Merkel on ollut Saksan liittokansleri vuodesta 2005 ja taas hänelle piti antaa jatkokausi, vaikka pää on ollut pehmenemässä jo pidemmän aikaa.

Riittävän moni saksalainen ajattelee, että hän on pätevä henkilö taistelemaan itse aiheuttamaansa oikeistopopulismin nousua vastaan, joten oikeistopopulistien tulevaisuus näyttää valoisalta.

Tällaisessa hurussa on jotain alkukantaista auktoriteettia. Hän on kuin vanha isäntä tai emäntä, jolta voi kysellä neuvoja, vaikka tekninen käyttöikä onkin päättynyt jo aikaa sitten.

Merkel varmaankin osaisi antaa hyödyllisiä neuvoja istutusten ja huonekasvien hoidosta, mutta politiikassa häntä vedetään kuin pässiä narusta.

Hänelle Turkki on jotain, mikä pitäisi liittää tiluksiin, vaikka sen kanssa pitäisi olla todella varovainen, koska valta on uusottomaaneilla, jotka suunnittelevat vakavissaan huomattavien laajojen alueiden valloittamista ja maan tilanteen paremmin tuntevat kreikkalaiset ovat katsoneet tarpeelliseksi tehdä suuria asehankintoja huolimatta valtiontalouden kehnosta tilasta.

Jos Turkki aikoo levittäytyä Etelä-Eurooppaan, sen on saatava Eurooppa kaoottiseen tilaan, ja Merkel oli tässä avuksi päästämällä läpi Turkista tulleen pakolaistulvan. EU natisee liitoksistaan ja monessa maassa suunnitellaan siitä eroamista, koska tällainen vanha emäntä näkyy päättävän, mitä EU tekee, vaikkei hänellä siinä virallista asemaa olekaan.

Hänellä on myös sellainen käsitys, että ääri-islamilainen terrorismi on hallittavissa oleva ilmiö, koska hän tarvitsee tiluksilleen valtavan määrän halpoja peltoneekereitä tekemään töitä, jotta herrasväki voi elää leveästi huolimatta siitä, että se on pilannut talousjärjestelmän olemalla liian tyhmä ja ahne.

Näin jää huomaamatta se seikka, että ISIS:n suunnittelema kalifaatti on suunnilleen sama kuin uusottomaanien havittelema valtakunta ja näiden ryhmittymien välillä on yhteistyötä. Kun olot Syyriassa käyvät tukaliksi, ISIS:n taistelijat voivat mennä turvaan Turkin puolelle.

Toki tähän vaikuttaa muitakin vanhoja isäntiä ja emäntiä. John McCain on ruokkinut ahkerasti salaliittoteoreetikkoja pyörimällä pahimpien vihollisien keskellä sen näköisenä, ettei enää näe eikä kuule paljon mitään, ja totta kai hänen täytyi käydä Syyriassakin hankkimassa arvokasta tietoa Obaman hallintoa varten.

Merkelin kannattajien henkinen taso tulee selvästi esille siinä, etteivät he kykene tajuamaan, miksi Itä-Euroopassa ollaan vihaisia hänelle. Siellä täytyisi vain alistua siihen, että maan läpi voi vyöryä satojatuhansia ihmisiä, joista ei voida tietää, keitä he oikeasti ovat, jos saksalaisien alfauhuru päättää, että näiden on saatava tulla Saksaan eikä vaivaudu miettimään seurauksia ollenkaan.

Saksalaiset ovat jo siinä mielentilassa, että uuden Hitlerin ilmaantuminen on kiinni kokonaan tästä itsestään. Oma maa on maailman napa ja sen kansa on luotu sanelemaan muille, mitä mieltä näiden tulee olla. On aivan luonnollista, että he päättävät alkaa sensuroida Internetiä koko maailman puolesta, ja paha valtio on sellainen, joka yrittää suojautua tällaista vastaan päättämällä itse, mitä sen kansalaiset saavat puuhata netissä. Johtajien täytyy ennen kaikkea uskaltaa hyppiä muiden silmille, jotta kansa pääsee teeskentelemään, että muut ovat ryhtyneet sen vihollisiksi ilman mitään syytä.

Ensimmäisenä liian kauan vallan kahvassa -oireyhtymää potevaksi ilmoittautui Vladimir Putin, jonka tuorein vaalikampanja oli lähinnä osoitus siitä, että kaksi kautta presidenttinä on aivan riittävästi. Hän varmaankin ajatteli presidentin tehtäviä uudelleen ollessaan välissä pääministerinä, sillä hän oli kolmannelle kaudelle pyrkiessään kuin toinen mies.

Artikkelin alusta löytyvä vaalilaulu oli niihin aikoihin kohtuullisen omituinen, mutta nykyisin se edustaa jo vanhoja hyviä aikoja, sillä hulluus pahenee ja leviää nopeasti.

Putin onnistuu jopa herättämään kollegoihinsa kyllästyneissä ihmisissä, sillä hän on kanavoinut egon paisumisen samankaltaiseen ikinuoren alfauroksen leikkimiseen kuin Urho Kekkonen aikoinaan, sekä korruptioon, jonka hän yrittää pitää salassa. Krimin liittäminen Venäjään kuitenkin osoittaa, että hänessä on potentiaalia vaikka mihin, sillä luulot ovat suuret ja pelisilmä puuttuu.

Kymmenes tätä kuuta pidetty äänestyspäivä, jossa päätettiin paikallishallintojen koostumuksen lisäksi muistakin asioista, sai kansa liikkeelle hälyttävän alhaisissa määrin ja suurissa kaupungeissa, jotka yleensä ovat kehityksessä muita alueita edellä, äänestysaktiivisuus oli jopa uhkaavan alhainen, sillä kun äänestysaktiivisuus jää alle kahdenkymmenen prosentin, on ilmeistä, että koko politiikka on menettänyt kansan luottamuksen.

Putinille tämä vaikuttaa olevan uhka kuitenkin lähinnä siinä mielessä, ettei yhdenkään puolueen kannatus enää vastaa hänen luulojaan omasta kannatuksestaan, sillä jokunen päivä vaalien jälkeen hän ilmoitti pyrkivänsä seuraavalle presidenttikaudelle ilman puoluetta. Syy äänestysaktiivisuureen ei voi olla korruptio, joka on puhuttanut kansaa viime aikoina, vaan sen täytyy johtua jostain muusta, koska hän on kärynnyt miljardien pesemisestä Panaman kautta ja hänen kannatuksensa täytyy kuitenkin kasvaa hänen luulojensa mukaan.

Hänen suhteensa kannatuslukuihin tuli ilmi Krimin tapauksen jälkeen, sillä Kreml lakkais julkaisemasta niitä, koska ne romahtivat ikävästi, ja sen sijaan alettiin luoda propagandan keinoin sellaista kuvaa, että hän olisi edelleen suosittu.

Luonnontilassa ihmisillä on taipumista muodostaa hallitseva luokka, josta täytyykin koekäytön jälkeen päästä eroon, mikä sitten suoritetaan mielellään tappamalla, joten kun aletaan purkaa tätä vastaan keksittyjä käytäntöjä siksi, että saataisiin primitiivisiin käyttäytymismalleihin vetoavia johtajia, saadaan myös kansannousun riski, mutta Putin ei nähtävästi vaivaa mieltään tällaisilla seikoilla. Ehkä hän ei vain enää ymmärrä, että Stalinin pitäminen esillä näissä olosuhteissa saa kansan ajattelemaan puhdistuksia.

Näissä asioissa toistuu sellainen kaava, että vallan huipulla saavutetaan sellainen  käsitys, että kaikki on hyvin ja voi alkaa käpertyä omaan itseensä, ja sitten se alkaa.

On selvästi hyvä asia, ettei Hillary Clinton päässyt presidentiksi, sillä hän on tappion jälkeen paljastanut kuuluvansa hoitokotiin. Selittelyt ovat sitä luokkaa, että voidaan nähdä, että kaksi kautta presidentin eukkona ja kaksi kautta Obaman hallinnossa eivät ole tehneet hyvää mielenterveydelle.

Tappion syy ei muka ollutkaan tavattoman huono vaalikampanja vaan se, että häntä on jotenkin sorrettu ja siksi kampanja ei toiminutkaan. Ehkä syy oli Putinissa tai siinä, että hän on nainen, mutta se ei voi liittyä siihen, että kampanja on tutkittu ja todettu surkeimmaksi pitkiin aikoihin, sillä hän on saavuttanut erehtymättömyyden tunteen.

Nykymuotoinen feminismi tarjoaa mahdollisuuden paeta todellisuutta niin kauan kuin henki pihisee, koska se on pohjimmiltaan vain maalaisien kehittymistä ensin tilusten valtiaiksi ja lopulta kiukutteleviksi dementikoiksi. Niskavuoren Huru vapauttaa oman arvon tunteensa ja sanoo pää täristen, että ”Minäää!”, ja se on sitten saatu näyttämöllä vaikuttamaan joltain aivan muulta kuin pelkästään säälittävältä.

Donald Trump edustaa myös tätä koulukuntaa, joten voidaan nähdä, että sama tila voidaan saavuttaa myös olemalla vuosikymmeniä miljardöörinä. Hänessä on kuitenkin se myönteinen piirre, että hän on poliitikkona pelkkä untuvikko ja onnistui pääsemään uskottavuudestaan eroon varsin nopeasti. Hillary olisi kokeneena poliitikkona voinut varmasti salata olevansa jo latvasta laho, ja vaikka joku olisi huomannut sen, kansan suosio olisi varmistanut hänen asemansa kuitenkin.

Näistä tällaisista on todella vaikea päästä eroon, koska liian moni samaistuu heihin, joten Trumpin myönteisin piirre on se, että hän on mielestään jo niin tärkeä, ettei hänen tarvitse opetella, kuinka politiikka toimii oikeasti, vaan riittää kun hän kuvittelee jotain.

Toinen myönteinen piirre on se, että hänellä on vuosikymmenien kokemus liiketoiminnasta, minkä ansiosta hän on jo oppinut käsittelemään kunnianhimoisien hankkeiden menemistä poskelleen. Poliitikoilla ei ole tätä ongelmaa, koska heidän suhteensa rahaan on aivan toisenlainen. Heille se on vain jotain, mitä saadaan mankumalla, eikä sen loppuminen vaikuta järin realistiselta vaihtoehdolta.

Näin ollen todellinen uhka vaikuttaa olevan seuraava presidentti, joka valitaan siksi, ettei Trumpista pidetä. Toki Yhdysvallat voi ajautua kaaokseen jo ennen sitä, mutta se ajautuu kaaokseen aivan varmasti jos Trumpin seuraajaksi valitaan joku, joka ei yritä sinnikkäästi keksiä keinoja rahan loppumisen välttämiseksi.

Trump on periaatteessa vain häiriötekijä, joka on käyttänyt kehityssuuntaa hyväkseen. Politiikkaa on kehitelty huruille sopivampaan suuntaan korvaamalla asiantuntemus markkinoinnilla, jotta poliitikoilla olisi varaa puhua sekavia aivan vapaasti. Poliitikon ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää markkinointia kunnolla, koska hänellä on apunaan puolue, joka takaa, että toiminta jatkuu vaikka kampanja menisi poskelleen, mutta Trump on liikemiehenä oppinut markkinoimaan kunnolla.

Presidentin urasta näkyi jo varhain, että hän on tottunut jättämään muut tehtävät palkollisille, mutta hän osaa myydä hankkeensa kansalle, joten politiikassa ikänsä luuhanneet tyypit ovat heikoilla hänen kanssaan, koska hän kykenee käyttämään julkisuutta hyväkseen tehokkaammin valtava lauma pumpulissa kasvaneita reppanoita. Vaikka hänestä ei pidettäisi, niin hän hallitsee kuitenkin keskustelua eikä päästä ketään esiintymään varteenotettavana vastustajana, jolloin hän vaikuttaa suhteellisen hyvältä vaihtoehdolta, koska muista ei näköjään ole mihinkään. Seuraamalla politiikkaa huomaa helposti, ettei Trump loukkaannu kun häntä loukataan vaan pyrkii kääntämään tilanteen epäedulliseksi loukkaajalle, mutta vastustajat eivät ymmärrä edes sen vertaa vaan loukkaavat häntä yleensä jo ennen kuin hän ehtii provosoida heitä siihen.

Kun poliitikkojen osaaminen on tätä luokkaa, jo pelkästään se, että kykenee paimentamaan ääliölaumaa johonkin suuntaan vastoin sen tahtoa, on jo aika paljon. Presidentiltä toivoisi enemmän osaamista, mutta ei missään tapauksessa vähempää, joten Trump todella oli paras ehdokas.

Se, mitä pääsi tapahtumaan, on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kun asiantuntemuksista luovuttiin, jotta itseään myyville tyhjille kuorille syntyisi enemmän tilaa, jäljelle jäi tämä yksi kriittinen asiantuntemuksen muoto, jossa koko järjestelmä hävisi alan ammattilaiselle. Trump hallitsi tilannetta yksinkertaisesti olemalla varomaton, sillä tekemällä paljon pieniä virheitä, hän tarjosi muille paljon tyhjänpäiväistä, mihin oli hyvä tarttua päästäkseen viisastelemaan, ja kannusti muita huutelemaan asiattomuuksia hänelle huutelemalla asiattomuuksia näistä. Tällä tavalla muiden kampanjat muuttuivat enemmän hänen vastustamisekseen kuin omien ehdokkaiden kannattamiseksi ja kampanjoinnin sävy oli hänelle tutumpi kuin muille.

Strategia oli yhtä nerokas kuin jos heittäisi koiralle luun, mutta poliitikot ovat nykyään jo niin täynnä itseään, että typerätkin virheet vaikuttavat viisailta ratkaisulta jos ne ovat omia.

Toista kertaa tällaista kuitenkaan tuskin enää tapahtuu, sillä nyt kun uusi vaara osataan tunnistaa, se voidaan sivuuttaa rutiininomaisesti ilman, että tilannetta tarvitsisi edes sen suuremmin ymmärtää. Uhkaava ehdokas vain jätetään julkisuudessa taka-alalle niin kuin vaikkapa sellaiset ehdokkaat, jotka yrittävät päästä päättäviin asemiin mainostamalla sitä, että heillä on edes jonkin alan asiantuntemusta.

Suomessa Timo Soini on osoittanut, että pari kymmentä vuotta puolueen puheenjohtajana on liian pitkä aika, sillä hänellä ei ole poliittista pelisilmää enää ollenkaan. Hän vain oletti, että puolueen kannatus seuraisi hänen perässään, vaikka hän vaihtaisikin poliittista kantaansa, ja virhesiirron jälkeen hänelle on tuottanut vaikeuksia tajuta, mikä meni vikaan.

Parhaimmillaan hänelläkin oli fanaattisia kannattajia ja kannatuksen romahtaminen paljasti, tällainen ilmiö voi rakentua täysin tyhjän päälle. Soini ei ole muuttunut miksikään, mutta koska hän petti tyhmyyksissään kannattajansa, nämäkin voivat nyt nähdä, että hän on oikeastaan täysin turha tyyppi. Vain se, että kusella oli ollut pari kymmentä vuotta aikaa nousta päähän, erotti hänet muista politiikasta pyörivistä ilveilijöistä, joilla ei ole mitään todellista annettavaa.

Harhaluulo omasta korvaamattomuudesta yhdistettynä esiintymistaitoon riittää syyksi muodostaa henkilökultti jonkun kaistapään ympärille.

SDP on loistava esimerkki taudin sitkeydestä, sillä se on potenut jo kauan lähes täydellistä kyvyttömyyttä, mutta omaa kuitenkin sen verran uskollisia äänestäjiä, ettei se kuole pois.

Se on suojautunut erittäin tehokkaasti järjen tunkeutumista ja suurien luulojen menettämistä vastaan, jolloin se voi jatkaa typerää pelailuaan kaikessa rauhassa ja kohottaa nousevaksi tähdeksi Antti Lindtmanin kaltaisen henkilön, joka pyrkii pääsemään naisien suosioon keinolla millä hyvänsä. Hän on olevinaan feministi ja avioliitto kaksikymmentä vuotta vanhemman naisen kanssa on niin paljon esillä julkisuudessa, että se tuoksahtaa pelkältä julkisuustempulta, mutta silti hän vie eduskunnan puhemiehelle listoja, joissa neuvotaan, keiden pitää antaa puhua, ja niissä sitten sorretaan naisia.

Tästä miehestä kehittyy vielä aivan loistava huru-ukko, jolta löytyy mielipide kaikkiin kysymyksiin, ja demarit näyttävätkin antavan hänelle paljon anteeksi, mikä voi antaa hänelle mahdollisuuden roikkua vallassa kunnes pää pehmenee lopullisesti.

Kun on egon hillittömän paisumisen mahdollistavat olosuhteet ovat kerran syntyneet, niistä on vaikea päästä eroon. Itsestään ne eivät katoa mihinkään vaan siihen tarvitaan ulkopuolinen voima, ja vaikka tällainen ympäristö ei välttämättä pärjää politiikassa, Siellä kasvaneille luuloille löytyy kysyntää muualta. Juhana Vartiaisen urakehityksen perusteella on selvää, ettei demarieliittiin kuuluminen ole ainakaan vielä tässä vaiheessa paras mahdollinen ratkaisu jos on tavoittelemassa valtaa, mutta siellä tarhattu ego kelpaa jopa luokkaviholliselle, koska se on aikaansa edellä.

Valtionyhtiöistä näkee selvästi kehityksen suunnan, sillä edes postilaitosta ei enää osata johtaa ja yhteiskunta on ongelman edessä neuvoton, vaikka riittäisi kun karismaattiset johtajat vaihdettaisiin päteviin.

Kehitystä näyttää nopeuttavan Trumpin ja Hillaryn välinen metakka, jota myös kampanjoinniksi kutsuttiin, koska se sai suomalaiset ensimmäisen kerran historiassa seuraamaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleja tiiviisti. Nyt niissä oli sitä jotain, mikä istuu suomalaiseen kansanluonteeseen, ja Suomen presidentinvaaleista näyttää olevan tulossa jatkoa sairauskertomukselle. Keskustelu on jo taivaallisen typerää ja siinä keskitytään riidanhaluiseen leimaamiseen, mikä on tietysti hieno asia demokratialle, koska tällaisissa vaaleissa lähtökohtaisesti vähemmänkin suosittu ehdokas voi menestyä jos muut innostuvat haukkuman häntä enemmän kuin muita.

Kenestä tahansa voi tulla vaikka presidentti ja sitähän kansan syvät rivit ja muut typerykset ovat odotelleet kieli pitkällä äänioikeuden saamisesta lähtien.

Tämä oli Trumpinkin menestyksen salaisuus, sillä asiapitoisessa keskustelussa hän ei pärjää ollenkaan, mutta kun huomio kiinnitetty kokonaan Twitterissä trollaamiseen, hänkin voi voittaa.

EU:n suuri alkoholisoitunut huru-ukko Jean-Claude Juncker on ollut iso herra jo vuodesta 1995. Ensin Luxemburgin pääministeri vuoteen 2014 ja vuoden hengähdystauon jälkeen Euroopan komission puheenjohtajaksi puhumaan sekavia. Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella hän kykenee uhkaamaan, että avaruusolennot suuttuvat, jollei hän saa tahtoaan läpi, ja käytöstavat ovat parhaimmillaan kuin kenellä tahansa spurgulla.

Hänen nauttimansa kunnioitus on saavutusten tasolla eikä ole sopivaa epäillä, ettei häntä olisi kannattanut päästää nykyiseen tehtäväänsä. Jos hänestä on pakko etsiä vikoja väkisin, niin hän peseytyy liian usein. Kaikkein suurimmat johtajat, kuten Napoleon Bonaparte ja Mao Zedong, eivät ole uskoneet tähän tapaa ollenkaan vaan karismaa on vahvistanut voimakas haju ja taipumus unohtua raapimaan itseään kesken kaiken.

Lisää vain amfetamiini ja saat hauskasti riehuvan pellen.

Taudinkuvaan kuuluu selvästi Hitleristä ja natseista uliseminen, koska se alkaa heti kun tyytymättömyys alkaa kasvaa.

Venäjällä korruption vastainen liikehdintä on Putinistien mielestä itse Hitler ja EU:ssa Hitleriksi pätevöityy jos on sitä mieltä, että Merkelin ja Junckerin oikea paikka olisi jossain aivan muualla kuin politiikassa. Yhdysvalloissa clintoniitit eivät enää niinkään yritä muuttaa tappiota voitoksi valehtelemalla päättömiä kuin pelkästään paasaavat natseissa, joita Putin helle edustaa, ja soinilaisetkin alkoi puhua natseista heti kun jäivät omaa tyhmyyttään tyhjän päälle. Perussuomalaiset ovat natseja, koska he eivät muuttaneet kiltisti poliittista kantaansa heidän mukanaan vaan pettivät heidät katalasti jäämällä roikkumaan vanhaan puolueeseen sen edustamien arvojen takia.

Aung San Suu Kyin tapaus paljastaa, miten vakavaksi sairaus on jo kehittynyt, ketään ei kiinnostanut tietää, miksi sotilasjuntta ei pitänyt hänestä, vaan valtava määrä huruja ja näiden kannattajia piti häntä jonain ihmeellisenä pelastajahahmona, ja nyt ollaan sitten hiljaa ja ihmetellään, mikä meni pieleen kun täti innostuikin valtaan päästyään kansanmurhasta. Jotenkin vain kaikki poliittiset opportunistit, akateemiset pölypäät, juopot journalistit, viihdemaailman päihdehörhöt, taivaanrannan maalareiden ihmisoikeusjärjestöt ja se sakki, joka luulee olevansa jotain erikoista pelkästään siksi, että on päässyt jakamaan Nobelin palkintoja, olivat täysin väärässä, ja siitä yritetään selvitä oppimatta yhtään mitään, jotta taudinkuvaan kuuluva täysin perätön kuvitelma suunnattomista järjenlahjoista ei vaarantuisi.

Kukaan ei ole pyytänyt anteeksi, vaikka ilman kansainvälisen yhteisön sekaantumista kansanmurhatäti olisi luultavasti vieläkin turvallisesti lukkojen takana.

Dalai-lama on hyvin samankaltainen hahmo kuin Suu Kyi, sillä hänkin on tietynlaisen rosvon näköinen pelastajahahmo, jollaisia täytyy kokeilla ennen kuin aletaan laajemmin ymmärtää, että se on huono idea, mutta hänestä myös tiedetään varmasti, ettei hänen asemansa palauttaminen tekisi hyvää ollenkaan tiibetiläisille ja varsin harva näistä kaipaakaan häntä takaisin. Huru kuitenkin tietää mielestään asiat paremmin, joten hänestä tulee vain sinnikkäämpi kun vastassa on karu totuus, jonka mukaan tiibetiläiset elivät äärimmäisessä köyhyydessä vailla ihmisoikeuksia ennen kuin vanha valta heitettiin pihalle, minkä teki hyvin helpoksi se, ettei valuuttana käytetyn jakinpaskan kurssi ollut sillä tasolla, että olisi ollut mahdollista varustaa kunnollisia sotajoukkoja suojelemaan sitä pientä vähemmistöä, joka olisi halunnut säilyttää maailman korkeimman lapsikuolleisuuden ja muut paikallisen kulttuurin saavutukset. Dalai-laman asema täytyy palauttaa, koska hän kehtaa esiintyä pyhänä miehenä ja mielistelee huruja minkä ehtii.

Kunpa edes hänen seuraajakseen valitsemansa lehtolapsensa voisi saada sen, mikä hänelle oikeudenmukaisuuden nimissä kuuluu, sillä isännän on saatava tiluksensa takaisin eikä karjalta tarvitse kysyä mitään.

Seuraava yllätys tulee varmaankin Saudi-Arabiasta, joka on näköjään painostettu kohentamaan naisien asemaa täysin väärällä hetkellä. Valtion rahatilanne on uhkaava ja ääriainekset nostavat päätään, mutta hurun aivoilla ajateltuna tilanne on mitä oivallisin pienelle painostukselle, jolla varmaan saavutetaan jotain hienoa hänen ansioluettelonsa jatkeeksi, vaikka muutosvastarinta selvästikin kasvattaa ääriaineksien määrää tuntuvasti.

Arabikevään muuttuminen kalifaatin nousuksi tekee kohtuullisen helpoksi päätellä, ettei demokratiakehitys sovi kaikkiin olosuhteisiin, mutta huruna olemisen keskeisin elementti on se, ettei tarvitse enää oppia uutta vaan voi keskittyä jankuttamaan omiaan.

Psykopaattien mielestä on kohtuutonta, että heitä pidetään äärimmäisenä pahuutena, sillä on olemassa paljon pahempiakin ihmisiä, ja se tarkoittaa juuri näitä tyyppejä. Suurin osa psykopaateista pitää tappamista typeränä käyttäytymisenä, koska siitä aiheutuu vain ongelmia, ja muilla on siihen syy, joka saa sen tuntumaan tärkeältä, mutta huru suhtautuu siihen erittäin kevyesti. Tulee vain tehtyä tyhmyyksissään jotain, minkä vaikutuksia ei ole tullut ajateltua juuri ollenkaan, eikä siitä edes opita mitään vaan lähinnä tulee mieleen, että muiden sananvapautta voisi ehkä rajoittaa, että virheiden unohtaminen olisi helpompaa. Tärkeintä on hänen mielipiteenvapautensa, ja jos sen takia kuoleekin muita, niin se ei ole häneltä pois, joten mielipiteitä on turha harkita niin tarkasti.

Karismaattisien hurujen kanssa elämiseen on kehitetty hienoja tapoja, joilla näistä voidaan tarvittaessa päästä eroonkin. Kaikki vaikkapa tietävät, että jos johtaja alkaa olla liian itseään täynnä, hänelle voidaan tarjota emämunauksen jälkeen myrkytettyä viiniä hillittömän liehakoinnin kera, jolloin kannattajatkin tajuavat, että hän juo sen ihan vain omaa hulluuttaan. Näin päästiin viimeksi eroon Ariel Sharonista, joka muuttui invalidiksi heti seuraavana päivänä sen jälkeen kun alkoi paljastua, kuinka korruptoitunut hän todella oli. Liikkui jopa sellaisia huhuja, että hän olisi käynnistänyt sotatoimet palestiinalaisia vastaan vain siksi, että miljoonien edestä lahjusrahaa antanut casino-alan yrittäjä oli suivaantunut siitä, että laittomassa siirtokunnassa, johon hän oli ovelasti rakentanut casinon turvaan viranomaisilta, ei katsottu tarpeelliseksi suojella hänen yritystoimintaansa vaan mieluummin naureskeltiin sille, että palestiinalaiset ampuivat hänen asiakkaitaan. Kätevästi tulleen sairaskohtauksen takia näitä asioita ei tarvinnutkaan käsitellä julkisuudessa kunnolla.

Hänen vanha vihollisensa Jasser Arafat myrkytettiin ilman hienoja rituaaleja, mutta hänen tapauksessaan ne eivät olleet tarpeellisia, sillä jokainen halukas palestiinalainen saattoi käydä itse katsomassa, että hänen firmansa todella myi betonia israelilaisille, jotka tarvitsivat sitä pystyttäessään muuria haittaamaan palestiinalaisien liikkumista. Kaikki palestiinalaiset tietävät, että liian huruuntunut johtaja voi kuolla mystisesti ja mielellään aika hitaastikin ennen kuin kansa alkaa suutuspäissään puuhata vallankumousta, joten asiaa ei edes tarvitse alleviivata muinaisilla rituaaleilla kuten israelilaisien puolella, missä johtamiskulttuuri on vasta muotoutumassa.

Kuitenkin tällaisien johtajien luoma ilmapiiri on niin typerä ja vainoharhainen, ettei näistä asioista kannata kirjoittaa liian syvällisesti Internetiin, koska jossain vaiheessa aletaan siirtyä hurujohtoiseen diktatuuriin, joka pyrkii rajoittamaan sananvapautta aivan väärällä tavalla. Kansa haistaa tilaisuuden saavuttaa jotain helposti valehtelemalla ja poliitikkokanta kehittyy sellaiseksi, ettei se uhkaa valehtelemisen lisääntymistä vaan päinvastoin suojelee sitä. Myös ääriliikkeet tajuavat, mihin suuntaan ollaan menossa, ja pyrkivät kasvattamaan omaa kannatusta omilla keinoillaan, joten niiden vastaista taistelua voidaan käyttää tekosyynä, jonka takia valehtelemista ei mitenkään voida lopettaa. Päätöksistä tulee yhä typerämpiä, koska syy tehdä niitä järjen kanssa vähenee, ja kansasta tulee riitaisampi sitä mukaa kun tarve syyttää muita tilanteen heikkenemisestä kasvaa. Kaaoksen kautta saavutetaan tilanne, jossa suureksi johtajaksi valitaan joku, joka on menestynyt valehtelijoiden välisessä kilpailussa ja osaa pitää yllä järjestystä, mikä on jo niin vaikeaa, että kirjaviisaiden ihmisien on turha edes haaveilla pääsevänsä käyttämään valtaa.

Tilannetta voi peitellä kätevästi kehittelemällä muiden maiden huruja varten vähän jotain lapsenomaiseen ja suuruudenhulluun makuun sopivaa kulissitoimintaa, jotta nämä voivat vierailuilla todeta ihmisoikeustilanteen erinomaiseksi. Se on hyvin helppoa eikä siinä olla epäonnistuttu vielä missään.

Kehitys lähtee käyntiin hitaasti siten, että tiedotusvälineet muuttuvat tyhmemmiksi ja alkavat ajatella kansan puolesta. Suorittavan portaan asenteista paistaa välillä, ettei se usko lainkaan siihen, mitä johtaviin asemiin päässeet hurut ovat tekemässä, mutta kriittisyys näitä asioita kohtaan poistuu tiedotusvälineistä, jolloin hurut voivat uskoa siihen, mitä he ovat tekemässä.

Pohjois-Korean kehuminen sen sijaan on kohtuullisen turvallista, koska myös suuruudenhullut etsivät siitä myönteisiksi kokemiaan piirteitä.

Se ei välttämättä olekaan hullu yhteiskunta, koska se kykenee tarjoamaan kansalle sellaisen johtajan, mitä se todella on vailla, sekä pitämään kansan aisoissa. Aivan varmasti jopa siellä kyettäisiin ruokkimaan koko kansa kunnolla jos vain haluttaisiin, koska se ei ole hirvittävän vaikeaa, mutta johtamistaito on sillä tasolla, että vallan huipulla ymmärretään, että kansa kannattaa pitää nälässä, ettei sillä riitä energiaa turhanpäiväiseen liikehtimiseen.

Sotilas saa sen mielenvikaisen uhon, mitä hän on vailla, joten ei ole syytä vallankumoukseen ja karismaattisen johtajan etsimiseen, mutta kolmella perunalla päivässä ei jaksa lähteä valloitussotiin.

Pohjois-Korean myönteisiin piirteisiin kuuluu myös se, että suuren johtajan kykyjä liioitellaan aivan poskettomasti. Hän on paras kaikessa, mihin ryhtyy, ja kansakin alkaa kysellä hiljaa mielessään, mahtaako kaikki olla kokonaan totta, kritiikkiä ei sovikaan lausua ääneen, koska siihen sisältyy liikaa riskejä. Propaganda on otettava vastaan sellaisenaan, jolloin sen avulla voi säädellä väestön mielialoja varsin tehokkaasti.

Länsimaissa johtajien suuruus on järjestetty vaarallisen kömpelösti, koska se riippuu kokonaan kannattajista. Yhdellä hetkellä nämä uskovat tosissaan löytäneensä jonkun, joka kykenee tekemään ihmeitä, mutta seuraavalla voidaan olla jo niin pettyneitä, että koko tyyppi halutaan unohtaa. Äkkiä juuri kukaan ei muista riekkuneensa hysteerisenä poliittisissa hurmostilaisuuksissa.

Lisäksi kansa saa valita johtajansa itse ja sen seurauksena näiden laatu heikkenee koko ajan, koska pettymyksistä yritetään selvitä etsimällä sellaisia johtajia, jotka vaikuttavat lupaavan vieläkin enemmän. Pohjois-Koreassa johtajavalinnat eivät kuulu kansalle, jonka mielialoja voidaan tarvittaessa säädellä joukkoteloituksilla, joten siellä tarvitaan vähintään vallankaappaus, jota voidaan siirtyä hallitsemattoman kehityksen tilaan.

Ulkopolitiikan takia Pohjois-Koreasta on syntynyt ikävä mielikuva, mutta se ei ole sen syytä, sillä hyvät välit ylipäätään johonkin suuntaan merkitsisivät sitä, että sitä alettaisiin painostaa uudistumaan ja kohta oltaisiin siinä tilanteessa, että kaikki, mikä toimii, oltaisiin pilattu, koska olisi sellainen mielikuva, että kaikki on hyvin kun Pjongjangissa voidaan pitää homoparaateja ja tiedotusvälineissä keskustellaan runkkaamisen kaltaisista yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.

Siellä kokeiltiin liberalismia jo ja sen avulla saavutettiin niin ikävä tilanne, ettei vieläkään olla voitu ryhtyä purkamaan diktatuuria, kuten muissa saman virheen tehneissä maissa, Joten siellä ilmeisestikään ei ole kysyntää liberalismille. Kansalle se varmasti kelpaisi, koska se on aina valmis sekoamaan jos siihen vain suodaan tilaisuus, mutta muut ovat viisastuneet.

Samalla tavalla muut kommunistisen vallankumouksen kokeneet maat ovat haluttomia kokeilemaan länsimaista liberalismia, koska sen perusluonne on jo tuttu. Se on aivan sitä samaa Ranskan suuresta vallankumouksesta leviämään lähtenyttä sairautta, minkä johdosta Venäjällä laulettiin Marseljeesia ja nautittiin joidenkin kuukausien ajan vapaudesta, ennen kuin alkoi vuosia kestänyt verinen ja kaoottinen sisällissota, jonka jälkeen elettiin vuosikymmeniä diktatuurissa ennen kuin uskallettiin varovaisesti kokeilla, voisiko kansalle antaa vapauksia ilman, että verilöyly alkaa taas.

Tämän liberalismin avulla valtaan saadaan päättäviin asemiin huruja, joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä yhtään mistään, ja sen takia tapellaan, kunnes yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeät henkilöt, eli ne, jotka osaavat tehdä jotain kunnolla, on joko tapettu tai saatu pakenemaan ulkomaille. Vasta sitten oikeudenmukaisuus on toteutunut, koska aivan kuka tahansa voi olla olevinaan aivan mitä tahansa. Elämä on kovaa taistelua itse aiheutettuja ongelmia vastaan ja jossain vaiheessa kansan olisi päästävä valloittamaan maailmaa.

Pohjois-Koreassa kansa pääsee taistelemaan nälänhätää vastaan, ja koska edistystä ei tapahdu, se ei pääse lähtemään taistelemaan muualle. Kaikki on hyvin ja varsinkin naapurimaissa pitäisi ymmärtää olla tilanteesta iloisia.

Ihmiskunnan historiassa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen suuntaan, että tavalliselle kansalle ja varsikaan maalaisille kannattaisi antaa mahdollisuus sekaantua yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeisiin asioihin, koska se josta aina siihen, että valtaan nousee tyyppejä, joiden kaltaisille tavataan maaseudulla hankkia mopedit siinä vaiheessa kun karisma kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, ettei sen kanssa enää kannata ajaa keskellä tietä.

Tällaisen karisman muodostumisen näkee selvimmin viihdetaiteilijoista. Spurguuntumisen edetessä suosio kasvaa ja kun alkaa olla selvää, ettei paluuta kohtuukäyttöön enää ole, voi ryhtyä suureksi ajattelijaksi. Karisma on suurimmillaan silloin kun jo lähes loppuun käytetty raakki örisee mikrofoniin jotain, mikä mukailee jossain määrin musiikkia, samalla kun paska valuu ulos housun puntista.

Näitä tällaisia karismaattisia henkilöitä on paljon ympäri maailmaa, mutta minua huvittaa mainita nimeltä kotoinen Irwin Goodman, koska seuraava esimerkkihenkilö on Stephen Hawking.

Hänellä oli aikoinaan isäntämiehien välinen paremmuuskilpailu Fred Hoylen kanssa. Siitä käytettiin tekosyynä maailmankaikkeuden laajenemista, josta näillä oli erimielisyyttä, ja Hawking voitti egojen välisen taistelun, vaikka hävisikin lopulta itse väittelyn.

Hänestä tuli hyvin karismaattinen sairautensa takia. Teoreetikkona hänen arvonsa on suunnaton, vaikka mitään ihmeempää vertailuja muiden teoreetikkojen aikaansaannoksiin ei olla päästy tekemään, mutta näillä asioilla ei ole merkitystä kun vanha isäntä on saavuttanut poikkeuksellisen erinomaisesti sen tilan, jossa häntä hoivataan siksi, että häneltä saa neuvoja. Päihteillä samaan ei pääse, joten hänen kanssaan on mahdotonta kilpailla kunnes löytyy toinen teoreetikko, joka pystyy liikuttamaan vähän jotain sormea.

Karismaan kuuluu olennaisesti se, että henkilöllä on vähän vuorovaikutusta muiden kanssa. Näyttelijöissä jaksaa aina hämmästyttää se, että näytteleminen on helpompaa jolleivät näyttelijät pidä toisistaan, ja heidän uskottavuutensa lisääntyy, jolleivät he rasita typerimpien katsojien pieniä aivoja näin vaikeilla asioilla vaan käyttäytyvät kuin eivät pitäisi yleisöstäkään. Se on sitten olevinaan aitoutta.

Ihmisien alttius seota karismaattisiin johtajiin näkyy selvästi heidän suhtautumisessaan viihteeseen, sillä suuri osa yleisöstä ei haluaisi seurata julkkisuutisia, joilla pääse eroon väärinkäsityksistä, ja tämä osa pitää itseään älykkäämpänä kuin muut, vaikkei tällaiseen käsitykseen ole muuta syytä kuin se, että se uskoo vakaasti siihen, mitä on näkevinään. Se on myös olevinaan muita taitavampi tunnistamaan ikävät johtajat, koska se on oppinut viihteestä, millaisia nämä ovat, ja todellisuudessa se tempautuu näiden vietäväksi ensimmäisenä, koska sille ei tarvitse puhua todellisen maailman asioista vaan se vakuuttuu pelkästä näyttelemisestä.

Sillä on myös taipumusta kadota puhdistuksissa karismaattisen johtajan päästyä yksinvaltiaaksi, koska se sekoaa johtajan karisman takia niin pahoin, että hänen on pakko puuttua asiaan riippumatta siitä, ovatko hullut hänen kannattajiaan vai vastustajiaan.

Tällaisen karisman luonnollinen elinympäristö on tarumainen Rooman valtakunta, jossa keisarilla oli absoluuttinen valta ja hallitsijasuvun elämä oli yhdistelmä päihteitä ja saippuaoopperoiden juonikuvioita.

Käytän sanaa tarumainen siksi, ettei Rooman keisareilla ollut absoluuttista valtaa muuten kuin niemellisesti. Siellä käytiin läpi varsin tavallinen kehitys kansanvallasta korruptioon ja sitä kautta yksinvaltiaisiin, mutta absoluuttisen vallan vaihe jäi väliin, koska ensimmäisenä sitä pääsi käyttämään Caligula, jonka puuhia Pretoriaaninen kaarti katseli nelisen vuotta ennen kuin tappoi hänet ja valitsi seuraajan itse.

Hallitsijalla ei voi olla absoluuttista valtaa jos häntä vahtii koko ajan sotilasorganisaatio, joka voi tehdä tällaista ilman, että kansa uskaltaa kapinoida. Keisareiden suuruus onkin vain satua, joka on sepitetty niitä varten, jotka haluavat nähdä suuruutta hyvinkin avuttomissa ja sekopäisissä henkilöissä.

Käytännössä hallitsijasuvun virkaa toimittanutta päihdeporukkaa tarhattiin kuin karjaa, mutta historiantulkinnoilla siitä on saatu optimaalinen ympäristö aidolle maalaiskarismalle. Uutta Roomaa suunnitellaan koko ajan jossakin, vaikka siitä ei selvästikään voi tulla mitään, koska se ei vastaa lainkaan todellisuutta.

Jos siihen pyrittäisiin oikeasti, niin pitäisi aloittaa Saturnaalista, jolla roomalaiset pyrkivät viisastumaan. Tasavallan alkuaikoina rymisteltiin karismaattisien johtajien perässä, mutta siitä päästiin eroon kun otettiin tavaksi valita paikallisella tasolla johtajaksi joku karismaattinen tyyppi, joka tapettiin kuukauden kuluttua.

Kuukaudessa johtaja ehti saada aikaan sen verran vahinkoa ja epäjärjestystä, ettei häntä tehnyt mieli pitää vallassa sen kauemmin, koska kansalle tuli sellainen tunne, että oli vapautumassa jotain varsin ikävää. Ilman ei jouduttu olemaan, vaikka valtakauden pituus ja päättymistapa tiedettiin ennalta, ja näin karismaattisen johtajan todellinen luonne pysyi aina tuoreessa muistissa.

Kun jokaisella paikkakunnalla oli vielä omat karismaattiset johtajansa, kaikki pääsivät seuraamaan näitä lähietäisyydeltä eikä jäänyt tilaa kehitellä selityksiä, joilla karisma oltaisiin saatu kaikesta huolimatta vaikuttamaan myönteiseltä ominaisuudelta. Tutut henkilöt ottivat pestin vastaan ilomielin eivätkä osoittaneet lyhyen valtakauden aikana merkkejä sen kehittyneemmästä suunnittelukyvystä, ja kaikenlaiset kansanjohtajat olivat samanlaisia. Ketään ei huomattu koeajan kestäessä niin kyvykkääksi, että hänen olisi arveltu voivan johtaa koko valtakuntaa.

Äkkiseltään voi vaikuttaa siltä, että Saturnaali oli liian pitkälle viety tapa kouluttaa kansaa, mutta todellisuudessa se oli varsin lempeä tapa, sillä vietyään karismaattisen johtajan perässä juoksemisen loppuun saakka kansa alkaa kaivata häntä takaisin jo ennen kuin tappiot on ehditty laskea. Vaikka paikat olisivat tasaisina, haluttaisiin samanlainen johtamaan jälleenrakennustöitä.

Suurin osa ihmisistä käsittää tällaisien tyyppien tarjoaman johtajuuden vapaudeksi ja sen takia näitä ei opita tunnistamaan normaaleissa olosuhteissa vaan aina elää toivo siitä, että kaikki tämän tyypin johtajat epäonnistuvat ilman omaa syytään ja sitten valtaan nousee joku ikävä tyyppi, joka ottaa vapaudet pois. Vielä silloinkin usko johtajaan alkaa horjua vasta siinä vaiheessa kun omat vapaudet ovat katoamassa, mikä helpottaa niiden pois ottamista, koska siinä vaiheessa tilannetta ei vielä haluta ymmärtää. Mennään kiltisti sinne, minne käsketään, ja kadutaan myöhemmin jos ehditään.

Vankileirien saaristo on hyvää opetusmateriaalia vapauden luonten ymmärtämisessä, koska siinä ei pystytä tajuamana, ettei vapautta ole missään. Vankileirillä on ikävää, mutta ulkona on vielä ikävämpää, koska valtio ei kykene takaamaan turvallisuutta eikä ravinnon saantia, mutta sinne tekee kuitenkin mieli päästä. Ne harvat, jotka pääsevät pois Neuvostoliitosta, kaipaavat takaisin, koska vapautta ei löytynytkään. Soltsenitsyn onnistui itsekin pääsemään vapaaseen maailmaan, mutta palasi takaisin heti kun häntä lakattiin vainoamasta Venäjällä, sillä vähän kaoottinen tilanne tarjosi enemmän toivoa vapauden saavuttamisesta kuin vapaa maailma.

Se on vain hyvin narsistinen mielentila, jonka saavuttamiseksi tarvitaan tietynlainen johtaja, ja tämän johdosta vapaus ja demokratia henkilöityvät sellaisissa tyypeissä, jotka aloittavat kaaoksen luomisen heti valtaan päästyään.

Saturnaali oli hyvin lempeä keino ja sen avulla valtakunta kasvoi ja kehittyi. Muut kunnioittivat sitä ja sen laajeneminen oli kaikkein voimakkaimmillaan, vaikka silloin lähinnä siivottiin lähiympäristöä hyökkäävistä aineksista ja vahdittiin, etteivät kerran kukistetut kansat ryhtyneet enää sotimaan. Keisarivallan alettua laajeneminen ensin hidastui ja pysähtyi pian kokonaan, vaikka roomalaiset innostuivat pitkästä aikaa käymään kunnianhimoisia valloitussotia. Edes Skotlantiin asti ei päästy koskaan, ja lopulta puolustautumisestakin tuli mahdottoman vaikeaa.

Muutenkin kansalta pyrittiin ottamaan Saturnaalissa luulot mahdollisimman tehokkaasti pois, sillä isäntäväki ja orjat vaihtoivat rooleja. Isäntäväki palveli näitä ja nämä päättivät asioista äänestämällä, kuten isäntäväki loput yksitoista kuukautta vuodesta.

Näin saatiin olot pysymään sellaisina, ettei tarvinnut pelätä vaikkapa orjakapinoita, sillä nämä olisivat voineet päättää Saturnaalin aikana, etteivät haluakaan palata takaisin arkeen. Isäntä väki joutui pitämään kielen keskellä suuta jo siksi, etteivät orjat olisi lähteneet joukoittain pois juhlan aikana, koska sen aikana olisi ehtinyt kauas, joten näiden olot eivät voineet olla mahdottoman huonot.

Huijareita ja karismattomia typeryksiä vastaan Saturnaali ei kuitenkaan rokottanut, joten valtakunta ajautui lopulta umpikujaan, josta päästiin yli keisareiden avulla. Saturnaali muutettiin lyhyemmäksi ja hauskemmaksi, jotta siitä ei olisi tarvinnut oppia liikaa, ja näin päästiin taas orjakapinoihin ja siihen, että ylimystö alkoi huruuntua ja sen auktoriteetti kasvoi. Lopulta täytyi aloittaa jatkuva Saturnaali vallan huipulla, jolloin saatiin karismaa pitämään hökötystä kasassa.

Perinne eli erilaisissa muodoissa 1500-luvulle saakka ja vasta sitten alettiin taas miettiä tosissaan tasavallan ihanteiden käyttöön ottamista, minkä seurauksena historia on kirjoitettu uudelleen sellaiseksi, että puhtaaseen huruvaltaan siirtyminen vaikuttaa mahdolliselta.

Nero on ajat sitten leimattu huonoksi keisariksi, koska hän pyrki palaamaan tasavallan aikaan. On jotenkin väärin, että hän lopetti gladiaattoritaistelut ja hyökkäyssodat, koska nykyaikainen ihanne on sellainen, että täytyy löytää suuri johtaja, jonka avulla voi hävitä sodan täydellisesti. Historian suurimpia mysteereitä on se, mitä Hitler teki väärin, vaikka pitäisi kysyä, mikä saksalaisissa on pielessä, koska he eivät lakkaa aiheuttamasta ongelmia itselleen ja muille havahtumalla säännöllisin väliajoin pitämään itseään valtiaskansana, jonka kohtalo on päättää muiden asioista.

Merkel on aivan samaa materiaalia kuin Hitler ja siksi hän edustaa saksalaisille vapautta. Hänen politiikkansa menettää suosiotaan, mutta luonnetyyppiä ei koeta ongelmaksi vaan seuraajan pitäisi olla mielellään olla ainakin yhtä hullu.

Disinformaatioaseen kanssa riehuvat apinat

Neuvostoliiton propagandakoneista pani liikkeelle monia hyvin suosittuja tarinoita, joilla aiheutettiin länsimaissa hajaannusta. Tällä selvästikin pyrittiin viemään uskottavuus yliopistoradikaaleilta, sillä näin se vaikutti ja siihen kannatti käyttää miljardeja joka vuosi.

Yksi suosituimmista tarinoista on se, että Hitler pakeni, ja tämä pantiin liikkeelle jo 1945, jolloin Neuvostoliitossa nähtiin marxilaiset radikaalit lähinnä ongelmana. Siellä näitä oli mahdollista ampua tai lähettää vankileireille, mutta nämä keinot eivät ulottuneet länsimaihin, joiden radikaaleista kuitenkin oli harmia myös Neuvostoliitolle, jonka ulkopolitiikan nämä kokivat omakseen.

Kun nämä saatiin uskomaan älyttömiin tarinoihin, jotka eivät perustuneet mihinkään, näiden uskottavuus romahti, sillä aatteen palon kylkiäisenä olisi joutunut hyväksymään todeksi myös vaikkapa se, että AIDS oli biologinen ase, koska jokin KGB:n rahoittama lehti oli niin väittänyt.

Toiminta oli avointa, jotta disinformaatio ei olisi ollut liian uskottavaa. Aina löytyi jotain, mistä pystyi huomaamaan KGB:n sekaantuneen asiaan. Lähdetietoina käytettiin mielellään länsimaiden salaisia asiakirjoja, joita oli vähän muuteltu, koska niihin ei päässyt käsiksi ihan kuka tahansa. Kun niitä vuosi julkisuuteen Neuvostoliiton suunnalta, voitiin olla varmoja, että KGB oli sekaantunut asiaan ja sen puuhat disinformaation levittämisen saralla tiesivät kaikki.

Varmuuden vuoksi tarinoiden taso pidettiin sellaisena, että niiden levittämisestä jäätiin usein kiinni, koska ne olivat liian epäuskottavia. Kukaan ei pystynyt uskomaan ihan kaikkeen, mutta siitä ei ollut haittaa, koska tarkoitus oli saada länsimainen akateeminen maailma riitelemään typeristä asioista.

Korkeakoulumaailma on täynnä suunnattoman typeriä ihmisiä, ja jos se on jossain hyvä, niin siinä, ettei se näe omia vikojaan. Teoriat nettikeskusteluista syntyivät siihen aikaan kun netissä ei juurikaan keskustellut muita kuin korkeakoulumaailman omaa väkeä, mutta niitä ei mielellään sovelleta siihen itseensä vaan niiden kuvailemaa typeryyttä etsitään sinnikkäästi muualta. Hyvin moderoitu keskustelufoorumi leimataan nopeasti täysin tasottomaksi keskustelualustaksi, mutta innokkaiden tutkijoiden omaa jutustelua analysoi varsin vähäinen määrä ihmisiä.

Samasta syystä neuvostopropagandan leviäminen kylmän sodan jälkeen on jäänyt vähälle huomiolle, koska sen tarinat kehittyivät korkeakouluväen omissa nettikeskusteluissa sille tasolle, etteivät ne enää tarvinneet tuekseen Neuvostoliiton propagandakoneistoa vaan niitä syntyi lisää itsestään.

Neuvostoliiton romahdettua sen propagandan torjumiseen ei enää huomattu kiinnittää huomiota ja nettikeskusteluissa syntynyt rinnakkaistodellisuus siirtyi viihteen kautta osaksi valtavirtaa. Vaikkapa X-Files syntyi näistä tarinoista ja se vaikuttaa suuren yleisön silmissä koko ajan vähemmän älyttömältä, koska sen tarjoama maailmankuva on tihkunut myös tiedonvälitykseen.

Myös aito neuvostopropaganda on voimissaan, sillä korkeakoulumaailma tekee kovasti töitä sen eteen. Tarinoista pitää olla jotain mieltä, ja mielellään mielipiteen on oltava itse keksitty ja omaperäinen, joten sisäänrakennettua turvakytkintä ei tahdo löytyä. Ne olisi mahdollista pysäyttää, koska ne eivät perustu juuri mihinkään, mutta omaperäisen mielipiteen muodostamiseen tarvitaan uusia teorioita ja todisteita, joiden määrä on jo sellainen, että tarinat pysyvät elossa niin kauan kuin innokkaat asiantuntijat eivät ehdi uran luomiselta palata niiden alkulähteille.

Jos joku onnistuukin tajuamaan, kuinka tällaiset tarinat kumotaan, siitä tulee riidan haastamista. Syntyy itseään täynnä olevien ihmisien liikehdintää, joka pilaa oman maineensa näkemällä itsensä maailman pelastajana ja kaikki muut typerinä.

Tieteellisesti ajatteleva skeptikko kykenee kääntämään omaksi haitakseen jopa litteän maan teorian, jota on kehitelty 1800-luvulta asti huumorimielessä, joten disinformaatio on mahdoton haaste. Jos joku pystyykin reagoimaan siihen asiallisesti, moni muu haistaa tilaisuuden tuoda esille itseään ja syntyy riita, joka auttaa disinformaatiota leviämään, koska riidan haastamiseen on kätevintä vastata omaksumalla se kanta, jota silmille hyppivä taho vastustaa.

Korkeakoulumaailmaa on kiittäminen myös siitä, ettei neuvostopropagandan hienoutta tajuta. Sen toimintaa ei olla juurikaan analysoitu, sillä se kohdistui korkeakoulumaailmaan ja toimi aivan loistavasti. Akateemisien marxilaisien jutut ovat edelleen sillä tasolla, ettei niillä saa työväenluokkaa liikkeelle. Kuka tahansa pystyy huomaamaan nopeasti, että he ovat päästään vialla.

Sitä on ymmärretty järjestelmällisesti väärin, jotta korkeakoulumaailma voisi säilyttää kasvonsa, ja tästä syystä länsimainen disinformaatio on kehittynyt vaaralliseksi. Se, mikä oikeasti on varmistusmekanismi, jolla tarinan voi tarvittaessa pysäyttää, on olevinaan todiste siitä, että neuvostopropaganda oli amatöörimäistä. Länsimainen disinformaatio ei lepääkään tyhjän päällä vaan se perustuu tutkimuksiin ja tutkimusten tason selvittäminen on usein vaikeaa.

Ilmastonmuutos muistuttaa paljolti neuvostopropagandaa, koska se tarjoilee kohtuullisen naurettavan tarinan, joka kuitenkin tempaa mukaansa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kovin kriittisiä sen suhteen, mihin uskovat. Vedenpaisumus on koko ajan kiihtymässä, koska tarina niin kertoo, vaikkei se vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkään näy merenrannalla, ja jopa merkit siitä, että vulkaaninen toiminta on kiihtymässä, osataan tulkita ilmaston lämpenemisen seurauksiksi, vaikka nyt on ollut vain rauhallinen vaihe ja odotettavissa on normaali määrä vulkaanista toimintaa.

Tämä tarina muistuttaa KGB:n keksimiä tarinoita, mutta siitä puuttuvat merkit KGB:n ammattitaidosta. Sitä ei voi jäljittää mihinkään vaan se vaikuttaa syntyneen siellä, missä on vatvottu KGB:n keksimiä salaliittoteorioita, ja sitä on alusta saakka perusteltu tutkimustuloksilla. Ehkä jokin muu taho on päästänyt sen liikkeelle, mutta siinäkin tapauksessa se on elänyt omaa elämäänsä jo kauan, koska siitä on tullut osa länsimaista disinformaatiota, jossa keksitty tarina muuttuu helposti totuudeksi, koska korkeakoulumaailma ei analysoi omia tekemisiään riittävästi eikä ole mitään ulkopuolista tahoa vahtimassa sitä. Näin syntyneet totuuden tukemiseksi on luvallista suoltaa lisää disinformaatiota, koska tällaisen toiminnan riskejä ei ymmärretä, ja jollei sekään tuota riittävästi tulosta, voi alkaa suunnitella vallankumousta, jonka jälkeen kilpailevia totuuksia ei enää ole.

Tällainen villi tarina voi jopa saastuttaa propagandakoneiston ja sen johdosta Pentagon, joka on eräs alan suurimmista tekijöistä, sekä levittää disinformaatiota, että uskoo siihen. Typeriä päätöksiä perustellaan itse tilatulla tutkimuksella, jonka ennusteet eivät ole toteutuneet, mutta jonka tueksi on olemassa muita tutkimuksia, joiden ennusteiden toteutumista ei voida arvioida vielä yhtä varmasti, ja niiden lisäksi suolletaan jatkuvasti uusia.

Vanhempi esimerkki tällaisesta ilmiöstä ovat UFO-havainnot, joita käytettiin kylmän sodan alusta asti peitetarinoina. Kokeiltiin jotain uutta lentovekotinta ja näköhavainnot olivat muka jotain avaruusaluksia.

Tästä kehittyi ilmiö, josta ei saa enää oikeastaan mitään selvää, koska armeijoiden omat valheet saivat ne tutkimaan ilmiötä. Kaikille ei oltu kerrottu mitä jotkut puuhasivat salassa, joten muut sitten ottivat asian todesta ja tieto tutkimuksista levisi epävirallisia kanavia myöten. Pian hysteria oli osa valtakulttuuria ja havaintoja alkoi tulla solkenaan. Julkaistiin tietokirjoja, joissa oli hurjia tarinoita, ja aina löytyi nimettömiä sotilaslähteitä tukemaan tarinoita.

Käteen ei ole jäänyt juuri mitään konkreettista, mutta kuitenkin sen verran selittämättömiä ilmiöitä, ettei ilmiötä voitu varmasti kiistääkään, ja se, että Puna-armeija oli yhtä sekaisin kuin länsimaidenkin armeijat, kävi jo todisteesta.

Nykyään UFO-havainnot ovat osa normaalia elämää. Liian kriittistä asennoitumista niihin pidetään jotenkin poikkeavana, vaikka liian voimakas usko ei tee hyvää maineelle sekään, joten yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta on hyväksi olla sitä mieltä, että pieni osa havainnoista on luultavasti totta, vaikkei kykenisikään mainitsemaan yhtään, jota pitää riittävän vakuuttavana. Ketään ei myöskään sovi syyttää valehtelijaksi, vaikka tällainen aihe kyllä innostaa valehtelemaan ja todisteina käytettyä kuvamateriaalia tulee aina vain enemmän lisää sitä mukaa kun kuvankäsittely helpottuu.

Poliittiseen liikehdintään kannustava disinformaatio toimii aivan samalla tavalla, mutta siitä on todellista haittaa. Jollei ilmastonmuutosta torjuta sillä perusteella, ettei se vaikuta lainkaan todelliselta, kansa ei pidä tilanteesta ollenkaan, koska merenpinta on sen mielestä nousemassa. Ei ehkä yhtä nopeasti kuin hurjimmissa ennusteissa, mutta ei myöskään niin hitaasti kuin merenrannalla, joten jotain on pakko tehdä tai muuten se voi alkaa suunnitella vallankumousta, koska johtajat eivät piittaa sen hyvinvoinnista riittävästi.

 

Ten years ago, the Pentagon paid for a climate study that put forth many scary scenarios.

Consultants told the military that, by now, California would be flooded by inland seas, The Hague would be unlivable, polar ice would be mostly gone in summer, and global temperatures would rise at an accelerated rate as high as 0.5 degrees a year.

None of that has happened.

Yet the 2003 report, “An Abrupt Climate Change Scenario and Its Implications for United States National Security,” is credited with kick-starting the movement that, to this day and perhaps with more vigor than ever, links climate change to national securi

The report also became gospel to climate change doomsayers, who predicted pervasive and more intense hurricanes, tornadoes, floods and droughts.

“The release of this report is what likely sparked the ‘modern era’ of security interest in climate affairs,” said Jeff Kueter, president of the George C. Marshall Institute, a nonprofit that examines scientific issues that affect public policy.

“It was widely publicized and very much a tool of the political battles over climate raging at the time,” said Mr. Kueter, who sees as “tenuous” a link between U.S. security and climate change.

Doug Randall, who co-authored the Pentagon report, said, “Even I’m surprised at how often it’s referred to.

http://www.washingtontimes.com/news/2014/jun/1/pentagon-wrestles-with-false-climate-predictions-a/

 

Nykyinen venäläinen propaganda on suunnattu vanhan propagandan luomia alakulttuureja vastaan.

Internet on täynnä epämääräisiä sivustoja, joka tarjoilevat totuutta sellaisena kuin miksi joku on päättänyt sen valehdella. Niitä löytyy jokaiseen makuun, mutta formaatti on aina sama. Laadukas journalismi, joka kaivelee tasapuolisesti esille kaikkien tahojen törkyjä, on jotenkin ryvettynyt liiketoiminnan takia. Vaikkapa The New York Times on epäluotettava, koska se harjoittaa liiketoimintaa, mutta tällainen epämääräinen sivusto on jotenkin parempi, koska se ei harjoita.

Kummallisen moni niistä kyllä käärii hyvät rahat, mutta se on jollain mainitsemattomalla tavalla eri asia kuin liiketoiminta, vaikka ainoa todellinen ero on siinä, ettei tällainen sivusto tuota mitään. Jos jotain omaa on tarjolla, se on lähinnä mielipidekirjoittelua, ja uskottavuutta haetaan lainaamalla tietoa laadukkaalta journalismilta, johon muiden ei kuitenkaan pitäisi perehtyä omin päin, jotta valehtelemiselle jäisi enemmän tilaa.

Hyvin toteutettuna tällainen epämääräinen sivusto voi päättyä jopa valtamedian lähdetiedoksi, koska se onnistuu tarjoamaan niin miellyttävää näkökulmaa, ettei sen tietojen todenperäisyyttä haluta kyseenalaistaa. Vaikkapa snopes.com kelpaa monelle toimittajalle lähdetiedoksi, vaikka osa sen tarjoamasta ns. tiedosta on silkkaa fiktiota. Kyse ei ole virheistä vaan puhtaasta itse sepustetusta hevonpaskasta. Esimerkiksi Clintonien yhteys Yhdysvaltojen uraanivarojen myymiseen venäläisille on selitelty perättömäksi huhuksi rakentelemalla lähdetiedoista irrotetuista yksityiskohdista tarina, joka on lähinnä tekosyy olla kysymättä, että miksi kauppojen toinen osapuoli antoi Clintoneille yli satamiljoonaa euroa, vaikka näin suuria summia ei lahjoiteta turhan takia.

The New York Times kertoi asiasta kunnolla jo vuonna 2015, mutta Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan se muuttui epämääräisillä oikeistolaisilla sivustoilla niiden omaksi tiedoksi, joka on jotenkin horjuttavinaan The New York Timesin uskottavuutta. Tällainen kikkailu toteutetaan tavallisesti ilkkumalla, että nyt ne joutuivat kertomaan jotain, mikä me jo oikeastaan tiedettiinkin, vaikka näillä tällaisilla sivustoilla ei ole omaa tutkivaa journalismia edes yhteen laskettuna juuri minkään vertaa, mutta niiden kohdeyleisölle riittää, että on tarjolla tunne siitä, että saamattomuudella voi saavuttaa jotain, mihin viitseliäisyydellä ei yllä.

Tässä on paljon samaa kuin pyramidihuijauksissa, joissa uskotellaan, että joku on onnistunut löytämään talousjärjestelmästä porsaanreiän, jota kukaan ikänsä sen parissa työskennellyt ei jotenkin ole onnistunut huomaamaan. Toivotun asiakaskunnan kiinnostus kasvaa sitä mukaa kun toimintaa uskalletaan esitellä yhä amatöörimäisempänä, koska sille se, että muut nauravat ajatukselle, on vain haaste, johon tarttumalla voi osoittaa omaavansa paremman arvostelukyvyn kuin viisaammat ihmiset. Moni yrittääkin kattaa kärsimänsä tappiot menemällä mukaan toiseen huijaukseen, koska kyse on ennen kaikkea suurien luulojen säilyttämisestä.

Usein tällaiset sivustot houkuttelevat vaikutuksille altista yleisöä tarjoamalla disinformaation ohella myös tarinoita ufoista ja muista mysteereistä, ja vähän uskottavamman tuntuiset sivustot itse asiassa vain kalastelevat näiden sivuostojen lukijoita. Ufot puuttuvat, mutta juttujen luotettavuus on muuten tuttu ja turvallinen.

Myös Venäjän propagandasivustot tarjoavat ufoja ja muita mysteerejä, mutta varsinaiset artikkelit pyrkivät onkimaan lukijoita journalismin pariin, sillä lähdetietoina ei käytetä epämääräisien sivustojen omia juttuja vaan ihan oikeita uutisia. Kolumnisteilla on monessa tapauksessa aika epämääräisiäkin mielipiteitä, mutta näin saadaan näkyvyyttä epämääräisillä sivustoilla ja tavoitetaan väärille poluille eksyneitä ihmispoloisia.

Tämä on toteutettu niin hyvin, että Guantanamon vankeja yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan RT:n avulla.

Syy tähän lähestymistapaan on varsin ilmeinen, sillä disinformaation levittäminen johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa järkensä säilyttäneitä ihmisiä tarvitaan siivoamaan muiden jälkiä. Tekemällä heihin hyvän vaikutuksen jo nyt saa sitten aikanaan paljon vaikutusvaltaisia kavereita.

Disinformaation levittämisen tekee ongelmalliseksi se, että suuri osa ihmisistä valehtelee mielellään, ja kun liikkeellä on paljon omituisia juttuja, se vain houkuttelee keksimään niitä lisää, koska niiden levittämisestä ei ole haittaa. Muiden keksimistä jutuista täytyy joka tapauksessa keskustella, joten spekuloinnin nimissä niiden mukaan voi livauttaa jotain omaakin.

Venäjällä ollaan näissä asioissa valveutuneempia kuin länsimaissa, joten siellä otetaan mielellään lievä sensuuri käyttöön oikeaan aikaan kuin kokeillaan, milloin nettihuhuilta on katkottava siipiä sulkemalla koko netti, jolloin kadut täyttyvät vihaisista ihmisistä, joista täytyy selviytyä jollain muulla keinolla. Ero johtuu tietenkin siitä, että Venäjällä kokeiltiin diktatuuria jo viime vuosisadalla ja nyt kynnys tinkiä vapauksista vähän, ettei niitä menetettäisi kokonaan, on alhaalla, kun taas länsimaissa suhtaudutaan valehtelemiseen paljon rohkeammin. Siitä on tullut demokraattinen keino kohottaa omaa arvoaan ja parhaiten tämä näkyy siinä, että debunkkaammisesta on tullut merkittävä tapa ajatella.

Ideana debunkkaamisessa on silkka saivarteluun keskittyminen. Paneudutaan niihin seikkoihin, jotka vaikuttaisivat tukevan omaa näkökantaa ja viedään huomiota pois kaikista muista, ja lähestymistapa toimii, koska riski joutua väittelemään asioista on pieni kun voi keskittyä inttämään niistä muiden samalla tasolla toimivien ajattelijoiden kanssa.

Tämä on johtanut siihen, että huumorimielessä kehitelty litteän Maan teoriakin on nousemassa tärkeäksi keskustelunaiheeksi, koska se leikittelee debunkkaamisella, mistä on tullut yleinen tapa olla etsivinään totuutta. Perusväittämiin kuuluu se, että jos Maa on pyöreä, niin miksi veden pinnan kaareutuminen ei peitäkään kohteita niin kuin sen pitäisi pyöreän Maan teorian mukaan peittää, ja tämä on saanut aivan uutta uskottavuutta nyt kun tällaiset huomiot voi debunkata vaikkapa väittämällä, että kyse on kangastuksesta, vaikka lähes kaikki tietävät, että kangastus on sitä, että taivas heijastuu tien pinnasta kuumana kesäpäivänä, joten jos vaikkapa majakka olisi kangastus, sen pitäisi olla peilikuva.

Näin saadaan narutettua jopa professoreja tukemaan teoriaa hölisemällä älyttömiä, eikä kukaan kysy mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ”jopa professori”, koska se ei kuulu lainkaan pelin henkeen.

Professorihan on henkilö, jolla on oikeus esiintyä asiantuntijana, koska hän on ollut riittävän huomiohakuinen hakeutuakseen opetustyönpariin sen sijaan, että olisi mennyt jonnekin, missä voi keskittyä asiantuntemuksen kehittämiseen. Jonkin firman laboratorio palvelisi todellisen asiantuntemuksen kehittymistä ihan eri tavalla kuin se, että työpäivä menee suunnilleen siihen, että selittää oppilaille samat asiat vuodesta toiseen.

Debunkkaamisen ydin on siinä, että täytyy olla oikeus saada olla asiantuntija eikä sitä saa kyseenalaistaa, koska silloin löydettäisiin se seikka, ettei tällaista oikeutta voi olla olemassa vaan se on ominaisuus, joka yksilöllä joko on tai sitten ei ole. Applen leluilla leikkivä akateeminen vähän niin kuin joku ei oikein pidä siitä, että joku huomauttaa hänelle, että Steve Jobs lopetti opinnot kesken, ja jollei myös Bill Gates olisi aikoinaan lähtenyt samoille teille, akateemisilta piireiltä olisi haaskaantunut viime vuosikymmeniä lukemattomia tunteja joidenkin muiden joutavien aiheiden kuin Applen ja Microsoftin vatvomiseen.

Debunkkaamisessa on erittäin tärkeää, ettei ajatella sellaista, mikä ei sovi omiin valheisiin, ja näin saavutetaan se tilanne, ettei tarvitse miettiä, kuinka satelliitit kiertävät litteää maata, koska niistä selviää väittämällä, että ne ovat huijausta. Ei tarvitse selittää kuinka huijarit sitten tekevät kaiken sen, mikä nykyisen käsityksen mukaan tehdään satelliiteilla, koska hankalissa tilanteissa todistustaakka on muilla, jolloin pääsee itse saivartelemaan.

Tällainen ajattelutapa on jo tiedettä, sillä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta on todisteltu aivan samalla tyylillä jo vuosikymmeniä. Enää ei vain tarvitse etsiä teorioista heikkouksia itse, jotta niistä tulisi luotettavia, vaan riittää kun ryhtyy pilkalliseksi tai vihamieliseksi kun joku väittää vastaan. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten oli kilpailevia teorioita, joiden kannattajat väittelivät keskenään, mutta nykyisin luotettava teoria on koko ajan enemmän kuin monopoliasemaan kohotettu mielipide, jota sen omistajat puolustavat kuin shakaalit haaskaa.

Holokaustin debunkkaaminen sai uutta eloa heti kun eräs alan johtavista historioitsijoista päätti lähteä sille tielle, sillä keskustelukulttuuri ei ole enää sillä tasolla, että tällaista pystyttäisiin käsittelemään. Se johtaa vain turhanpäiväiseen kinaamiseen, jonka ansiosta häirikkö saa turpaansa, koska sen vakuuttavampaa vastaväitettä ei enää löydy, ja pääsee marttyyrin statuksen ansiosta uskottavuudessa aivan uudelle tasolle.

Disinformaation torjumisen kannalta nykyinen mielipideilmasto on huonoin mahdollinen, sillä paras propaganda on sellaista, mihin kohdeyleisö haluaa uskoa, ja nykyään siihen suhtaudutaan hyvin suojelevasti. Täysin tuntemattomien ihmisien ylläpitämiä nettisivustoja arvostellaan sen mukaan, miten paljon sisältö sattuu miellyttämään, ja niiltä löytyvät asiavirheet voi ohittaa debunkkaamalla. Keksitään vain jokin hyväksyttävältä tuntuva tekosyy niiden olemassaoloon ja asia on sillä selvä.

 

Sama PDF-tiedostona:

Disinformaatioaseen kanssa riehuvat apinat

Margarete Himmler

Hitlerin seksuaalisuudesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon turhaa, koska vyön alle lyöminen on tärkeä osa henkilön mustamaalaamista. Ei haittaa, vaikkei se johtaisi mihinkään ja yleisö kyllästyisi ja lähtisi pois.

Myös natsien suhde LGBT-kansaan on käsitetty väärin, sillä heidän mielestään oli täysin hyväksyttävää olla T. Mitään vainoja ei ollut, vaikka saksalaiset olivat edelläkävijöitä sukupuolenvaihdosleikkauksissa. Riitti kun hoiti paperityöt kunnolla, niin sai olla toista sukupuolta, ja jos ei muistanut hoitaa niitä, niin sitten huomautettiin, että ne pitäisi hoitaa. Kutsuntoihin joutuneelle transnaiselle vain kerrottiin, mikä lomake hänen pitäisi käydä täyttämässä, jotta vastaavaa tilannetta ei enää syntyisi.

Tiedot leikkauksista katosivat samalla kun SA-joukot polttivat seksuaalirikollisien tiedot ilmeisesti imagosyistä, sillä sen jäsenillä oli ollut runsaasti ollut senkin alan toimintaa ja se oli politiikassa kohtuullisen paha rasite.

1933-may-10-berlin-book-burning

Kuitenkin sen aikainen sukupuolen vaihtaminen oli kömpelöä. Plastiikkakirurgia ei ollut järin kehittynyttä eikä hormonihoitoja ollut ollenkaan, joten transnaisen parta kasvoi kuten ennenkin ja ääni oli möreä.

Jotta Hitler saataisiin vedettyä tähän mukaan, voidaan käyttää Eva Braunia esimerkkinä syntyperäisestä naisesta. Hänen olemuksensa oli estrogeenia tihkuva eli pehmoinen, ja ruumiinrakenne oli sitä, mitä aidolta naiselta voi odottaakin.

eva1

 

Huomiota kannattaa kiinnittää myös käsiin, sillä hormonitoiminta vaikuttaa niiden kehittymiseen. Naisella etusormi kasvaa pitemmäksi kuin nimetön ja käsien yleisilmettä voi luonnehtia naiselliseksi.

eva2

 

Margareta Himmler taas näyttää olleen maskuliinisempi kuin miehensä Heinrich. Kasvonpiirteet eivät olleet järin naiselliset, pehmoisuus puuttui ja kädet olivat selvästi miehekkäät. Nimettömän kasvaminen etusormea pitemmäksi johtuu testosteronista, joten on ilmeistä, että hänellä oli miehen eturauhanen.

nintchdbpict000065777380-e1470178905892

Margaretesta löytyy hyvin vähän kuvia ja niissä kaikissa hän piilottelee vartaloaan. Säkkimäinen mekko vaikuttaa olleen mieluisa vaatekappale. Tästä syystä ei päästä katsomaan, oliko hänellä synnyttämiseen tarkoitettu lantio, mutta kaikki se, mikä näkyy, on kovin maskuliinista.

miss_october_1935_by_clrntrox-d374pk1

Hänellä ei myöskään vaikuta olleen taipumuksia naiselliseen viehkeyteen, sillä poseeraaminen oli jotain aivan muuta kuin syntyperäisillä naisilla. Kaikista kuvista häntä ei edes tunnistaisi naiseksi, jollei tietäisi hänen olleen sitä.

Heinrich Himmler oli sitä, mitä sanotaan kauniisti persoonalliseksi. Aikalaiset muistelevat hänen olleen uuvuttavan huono seuranpitäjä, joka puhui omiaan huomaamatta ollenkaan, että muita ei olisi kiinnostanut kuunnella, ja SS-joukkojen johtajaksi hän pääsi siitä syystä, ettei tehtävä kelvannut kenellekään muulle, koska vaikutti siltä, että ne lakkautettaisiin kohta. Ne kutistuivat ja Hitler oli hyvää pataa kasvusuhdanteessa olevien SA-joukkojen kanssa.

SS-joukkojen johtajana hän joutui kuuntelemaan paljon vittuilua muilta natsijohtajilta, ja mahdollisesti tästä syystä hän tiedusteli Neuvostoliiton suurlähetystöstä mahdollisuuksia lähteä siirtolaiseksi. Kun siitä ei tullut mitään, hän löysi juutalaisen naisen, jonka avulla hän olisi voinut päästä parempiin piireihin, mutta siinä vaiheessa SS-joukoista alkoi kehittyä merkittävä tekijä, joten hän muutti suunnitelmiaan ja pani myöhemmin Gestapon tappamaan juutalaisen naisensa seuraavan miesystävän.

Natsijohtajien yksityiselämästä on vaikea saada tarkkoja tietoja siksi, että oli vaarallista olla entinen tuttava. Hitlerin entisistä naisystävistä kaksi teki itsemurhan ja kaksi yritti sitä, mikä on toimivampi lähestymistapa kuin kaikkien tappaminen, joka kostettaisiin levittelemällä kiusallisia tietoja. Kun ei tapeta kuin ne, joita ei muuten saada vaikenemaan, muut ovat peloissaan ja pitävät matalaa profiilia.

Uhka ei kadonnut vallan vaihduttua, sillä jopa osa niistä, jotka ovat vastustavinaan natseja, pyrkivät oikeastaan luomaan näiden ympärille kulttia, joka tekisi näistä kuolemattomia hahmoja. Hitler muka pääsi pakoon, vaikka todisteita sen puolesta, ettei päässyt, on täytynyt lakaista maton alle paljon, ja hänellä varmasti oli pommi-iskun jäljiltä sellainen tinnitus, että moni on tappanut itsensä paljon vähemmästäkin, sillä olemalla samassa huoneessa räjähtävän pommin kanssa pääsee kuulostaan eroon melko täydellisesti.

Lääkärit tekivät hänestä kokaiinilla toimivan zombien, joten on vaikea kuvitella, että hän olisi edes voinut elää vanhaksi jossain muualla.

Pakosuunnitelma toki olemassa ja Hitlerin henkilökohtainen lentokone on espanjassa todisteena siitä, että jotkut käyttivät suunnitelmaa hyväkseen, mutta hän tappoi kyllä itsensä ja neuvostoliittolaiset hävittivät hänen jäänteensä varmistuttuaan siitä, että ne todella olivat hänen. Mitään tarvetta etsiä häntä ulkomailta näillä ei ollut.

Marga_HH_Gudrun_Dixi

Myös Himmlerin ympärille yritetään luoda kulttia ja hänet esitellään mielellään jotenkin ulkopuolisena, vaikka hän oli vastuussa rikoksista ihmisyyttä vastaan enemmän kuin muut natsijohtajat, koska ne kuuluivat hänen tehtäviinsä ja muilla oli yllin kyllin muuta tekemistä. Ehkä muut eivät edes huomanneet, että hän jätti rotuhygieniaohjelmaan aukon vaimoaan varten, sillä natsijohtajat olivat kovia käyttämään huumeita, tai ehkä se oli muiden mielestä vain hauskaa, koska kulissien takana naureskeltiin usein sille, että kansa näytti ottavan todesta kaiken, mitä sille puhuttiin.

Tämä selittää sen, ettei Margareten miehistä olemusta olla huomaavinaankaan ollenkaan vaan huomio keskitetään mieluummin vaikka Hitlerin kiveksien lukumäärään, mikä sitten luo sellaisen vaikutelman, etteivät tutkijat ole onnistuneet löytämään mitään parempaa ihmeteltävää tästä aihepiiristä.

Sama PDF-tiedostona.

Marga Himmler