Disinformaatioaseen kanssa riehuvat apinat

Neuvostoliiton propagandakoneista pani liikkeelle monia hyvin suosittuja tarinoita, joilla aiheutettiin länsimaissa hajaannusta. Tällä selvästikin pyrittiin viemään uskottavuus yliopistoradikaaleilta, sillä näin se vaikutti ja siihen kannatti käyttää miljardeja joka vuosi.

Yksi suosituimmista tarinoista on se, että Hitler pakeni, ja tämä pantiin liikkeelle jo 1945, jolloin Neuvostoliitossa nähtiin marxilaiset radikaalit lähinnä ongelmana. Siellä näitä oli mahdollista ampua tai lähettää vankileireille, mutta nämä keinot eivät ulottuneet länsimaihin, joiden radikaaleista kuitenkin oli harmia myös Neuvostoliitolle, jonka ulkopolitiikan nämä kokivat omakseen.

Kun nämä saatiin uskomaan älyttömiin tarinoihin, jotka eivät perustuneet mihinkään, näiden uskottavuus romahti, sillä aatteen palon kylkiäisenä olisi joutunut hyväksymään todeksi myös vaikkapa se, että AIDS oli biologinen ase, koska jokin KGB:n rahoittama lehti oli niin väittänyt.

Toiminta oli avointa, jotta disinformaatio ei olisi ollut liian uskottavaa. Aina löytyi jotain, mistä pystyi huomaamaan KGB:n sekaantuneen asiaan. Lähdetietoina käytettiin mielellään länsimaiden salaisia asiakirjoja, joita oli vähän muuteltu, koska niihin ei päässyt käsiksi ihan kuka tahansa. Kun niitä vuosi julkisuuteen Neuvostoliiton suunnalta, voitiin olla varmoja, että KGB oli sekaantunut asiaan ja sen puuhat disinformaation levittämisen saralla tiesivät kaikki.

Varmuuden vuoksi tarinoiden taso pidettiin sellaisena, että niiden levittämisestä jäätiin usein kiinni, koska ne olivat liian epäuskottavia. Kukaan ei pystynyt uskomaan ihan kaikkeen, mutta siitä ei ollut haittaa, koska tarkoitus oli saada länsimainen akateeminen maailma riitelemään typeristä asioista.

Korkeakoulumaailma on täynnä suunnattoman typeriä ihmisiä, ja jos se on jossain hyvä, niin siinä, ettei se näe omia vikojaan. Teoriat nettikeskusteluista syntyivät siihen aikaan kun netissä ei juurikaan keskustellut muita kuin korkeakoulumaailman omaa väkeä, mutta niitä ei mielellään sovelleta siihen itseensä vaan niiden kuvailemaa typeryyttä etsitään sinnikkäästi muualta. Hyvin moderoitu keskustelufoorumi leimataan nopeasti täysin tasottomaksi keskustelualustaksi, mutta innokkaiden tutkijoiden omaa jutustelua analysoi varsin vähäinen määrä ihmisiä.

Samasta syystä neuvostopropagandan leviäminen kylmän sodan jälkeen on jäänyt vähälle huomiolle, koska sen tarinat kehittyivät korkeakouluväen omissa nettikeskusteluissa sille tasolle, etteivät ne enää tarvinneet tuekseen Neuvostoliiton propagandakoneistoa vaan niitä syntyi lisää itsestään.

Neuvostoliiton romahdettua sen propagandan torjumiseen ei enää huomattu kiinnittää huomiota ja nettikeskusteluissa syntynyt rinnakkaistodellisuus siirtyi viihteen kautta osaksi valtavirtaa. Vaikkapa X-Files syntyi näistä tarinoista ja se vaikuttaa suuren yleisön silmissä koko ajan vähemmän älyttömältä, koska sen tarjoama maailmankuva on tihkunut myös tiedonvälitykseen.

Myös aito neuvostopropaganda on voimissaan, sillä korkeakoulumaailma tekee kovasti töitä sen eteen. Tarinoista pitää olla jotain mieltä, ja mielellään mielipiteen on oltava itse keksitty ja omaperäinen, joten sisäänrakennettua turvakytkintä ei tahdo löytyä. Ne olisi mahdollista pysäyttää, koska ne eivät perustu juuri mihinkään, mutta omaperäisen mielipiteen muodostamiseen tarvitaan uusia teorioita ja todisteita, joiden määrä on jo sellainen, että tarinat pysyvät elossa niin kauan kuin innokkaat asiantuntijat eivät ehdi uran luomiselta palata niiden alkulähteille.

Jos joku onnistuukin tajuamaan, kuinka tällaiset tarinat kumotaan, siitä tulee riidan haastamista. Syntyy itseään täynnä olevien ihmisien liikehdintää, joka pilaa oman maineensa näkemällä itsensä maailman pelastajana ja kaikki muut typerinä.

Tieteellisesti ajatteleva skeptikko kykenee kääntämään omaksi haitakseen jopa litteän maan teorian, jota on kehitelty 1800-luvulta asti huumorimielessä, joten disinformaatio on mahdoton haaste. Jos joku pystyykin reagoimaan siihen asiallisesti, moni muu haistaa tilaisuuden tuoda esille itseään ja syntyy riita, joka auttaa disinformaatiota leviämään, koska riidan haastamiseen on kätevintä vastata omaksumalla se kanta, jota silmille hyppivä taho vastustaa.

Korkeakoulumaailmaa on kiittäminen myös siitä, ettei neuvostopropagandan hienoutta tajuta. Sen toimintaa ei olla juurikaan analysoitu, sillä se kohdistui korkeakoulumaailmaan ja toimi aivan loistavasti. Akateemisien marxilaisien jutut ovat edelleen sillä tasolla, ettei niillä saa työväenluokkaa liikkeelle. Kuka tahansa pystyy huomaamaan nopeasti, että he ovat päästään vialla.

Sitä on ymmärretty järjestelmällisesti väärin, jotta korkeakoulumaailma voisi säilyttää kasvonsa, ja tästä syystä länsimainen disinformaatio on kehittynyt vaaralliseksi. Se, mikä oikeasti on varmistusmekanismi, jolla tarinan voi tarvittaessa pysäyttää, on olevinaan todiste siitä, että neuvostopropaganda oli amatöörimäistä. Länsimainen disinformaatio ei lepääkään tyhjän päällä vaan se perustuu tutkimuksiin ja tutkimusten tason selvittäminen on usein vaikeaa.

Ilmastonmuutos muistuttaa paljolti neuvostopropagandaa, koska se tarjoilee kohtuullisen naurettavan tarinan, joka kuitenkin tempaa mukaansa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kovin kriittisiä sen suhteen, mihin uskovat. Vedenpaisumus on koko ajan kiihtymässä, koska tarina niin kertoo, vaikkei se vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkään näy merenrannalla, ja jopa merkit siitä, että vulkaaninen toiminta on kiihtymässä, osataan tulkita ilmaston lämpenemisen seurauksiksi, vaikka nyt on ollut vain rauhallinen vaihe ja odotettavissa on normaali määrä vulkaanista toimintaa.

Tämä tarina muistuttaa KGB:n keksimiä tarinoita, mutta siitä puuttuvat merkit KGB:n ammattitaidosta. Sitä ei voi jäljittää mihinkään vaan se vaikuttaa syntyneen siellä, missä on vatvottu KGB:n keksimiä salaliittoteorioita, ja sitä on alusta saakka perusteltu tutkimustuloksilla. Ehkä jokin muu taho on päästänyt sen liikkeelle, mutta siinäkin tapauksessa se on elänyt omaa elämäänsä jo kauan, koska siitä on tullut osa länsimaista disinformaatiota, jossa keksitty tarina muuttuu helposti totuudeksi, koska korkeakoulumaailma ei analysoi omia tekemisiään riittävästi eikä ole mitään ulkopuolista tahoa vahtimassa sitä. Näin syntyneet totuuden tukemiseksi on luvallista suoltaa lisää disinformaatiota, koska tällaisen toiminnan riskejä ei ymmärretä, ja jollei sekään tuota riittävästi tulosta, voi alkaa suunnitella vallankumousta, jonka jälkeen kilpailevia totuuksia ei enää ole.

Tällainen villi tarina voi jopa saastuttaa propagandakoneiston ja sen johdosta Pentagon, joka on eräs alan suurimmista tekijöistä, sekä levittää disinformaatiota, että uskoo siihen. Typeriä päätöksiä perustellaan itse tilatulla tutkimuksella, jonka ennusteet eivät ole toteutuneet, mutta jonka tueksi on olemassa muita tutkimuksia, joiden ennusteiden toteutumista ei voida arvioida vielä yhtä varmasti, ja niiden lisäksi suolletaan jatkuvasti uusia.

Vanhempi esimerkki tällaisesta ilmiöstä ovat UFO-havainnot, joita käytettiin kylmän sodan alusta asti peitetarinoina. Kokeiltiin jotain uutta lentovekotinta ja näköhavainnot olivat muka jotain avaruusaluksia.

Tästä kehittyi ilmiö, josta ei saa enää oikeastaan mitään selvää, koska armeijoiden omat valheet saivat ne tutkimaan ilmiötä. Kaikille ei oltu kerrottu mitä jotkut puuhasivat salassa, joten muut sitten ottivat asian todesta ja tieto tutkimuksista levisi epävirallisia kanavia myöten. Pian hysteria oli osa valtakulttuuria ja havaintoja alkoi tulla solkenaan. Julkaistiin tietokirjoja, joissa oli hurjia tarinoita, ja aina löytyi nimettömiä sotilaslähteitä tukemaan tarinoita.

Käteen ei ole jäänyt juuri mitään konkreettista, mutta kuitenkin sen verran selittämättömiä ilmiöitä, ettei ilmiötä voitu varmasti kiistääkään, ja se, että Puna-armeija oli yhtä sekaisin kuin länsimaidenkin armeijat, kävi jo todisteesta.

Nykyään UFO-havainnot ovat osa normaalia elämää. Liian kriittistä asennoitumista niihin pidetään jotenkin poikkeavana, vaikka liian voimakas usko ei tee hyvää maineelle sekään, joten yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta on hyväksi olla sitä mieltä, että pieni osa havainnoista on luultavasti totta, vaikkei kykenisikään mainitsemaan yhtään, jota pitää riittävän vakuuttavana. Ketään ei myöskään sovi syyttää valehtelijaksi, vaikka tällainen aihe kyllä innostaa valehtelemaan ja todisteina käytettyä kuvamateriaalia tulee aina vain enemmän lisää sitä mukaa kun kuvankäsittely helpottuu.

Poliittiseen liikehdintään kannustava disinformaatio toimii aivan samalla tavalla, mutta siitä on todellista haittaa. Jollei ilmastonmuutosta torjuta sillä perusteella, ettei se vaikuta lainkaan todelliselta, kansa ei pidä tilanteesta ollenkaan, koska merenpinta on sen mielestä nousemassa. Ei ehkä yhtä nopeasti kuin hurjimmissa ennusteissa, mutta ei myöskään niin hitaasti kuin merenrannalla, joten jotain on pakko tehdä tai muuten se voi alkaa suunnitella vallankumousta, koska johtajat eivät piittaa sen hyvinvoinnista riittävästi.

 

Ten years ago, the Pentagon paid for a climate study that put forth many scary scenarios.

Consultants told the military that, by now, California would be flooded by inland seas, The Hague would be unlivable, polar ice would be mostly gone in summer, and global temperatures would rise at an accelerated rate as high as 0.5 degrees a year.

None of that has happened.

Yet the 2003 report, “An Abrupt Climate Change Scenario and Its Implications for United States National Security,” is credited with kick-starting the movement that, to this day and perhaps with more vigor than ever, links climate change to national securi

The report also became gospel to climate change doomsayers, who predicted pervasive and more intense hurricanes, tornadoes, floods and droughts.

“The release of this report is what likely sparked the ‘modern era’ of security interest in climate affairs,” said Jeff Kueter, president of the George C. Marshall Institute, a nonprofit that examines scientific issues that affect public policy.

“It was widely publicized and very much a tool of the political battles over climate raging at the time,” said Mr. Kueter, who sees as “tenuous” a link between U.S. security and climate change.

Doug Randall, who co-authored the Pentagon report, said, “Even I’m surprised at how often it’s referred to.

http://www.washingtontimes.com/news/2014/jun/1/pentagon-wrestles-with-false-climate-predictions-a/

 

Sama PDF-tiedostona:

Disinformaatioaseen kanssa riehuvat apinat

Mainokset
This entry was posted in Yleinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s