Disinformaatioaseen kanssa riehuvat apinat

Neuvostoliiton propagandakoneista pani liikkeelle monia hyvin suosittuja tarinoita, joilla aiheutettiin länsimaissa hajaannusta. Tällä selvästikin pyrittiin viemään uskottavuus yliopistoradikaaleilta, sillä näin se vaikutti ja siihen kannatti käyttää miljardeja joka vuosi.

Yksi suosituimmista tarinoista on se, että Hitler pakeni, ja tämä pantiin liikkeelle jo 1945, jolloin Neuvostoliitossa nähtiin marxilaiset radikaalit lähinnä ongelmana. Siellä näitä oli mahdollista ampua tai lähettää vankileireille, mutta nämä keinot eivät ulottuneet länsimaihin, joiden radikaaleista kuitenkin oli harmia myös Neuvostoliitolle, jonka ulkopolitiikan nämä kokivat omakseen.

Kun nämä saatiin uskomaan älyttömiin tarinoihin, jotka eivät perustuneet mihinkään, näiden uskottavuus romahti, sillä aatteen palon kylkiäisenä olisi joutunut hyväksymään todeksi myös vaikkapa se, että AIDS oli biologinen ase, koska jokin KGB:n rahoittama lehti oli niin väittänyt.

Toiminta oli avointa, jotta disinformaatio ei olisi ollut liian uskottavaa. Aina löytyi jotain, mistä pystyi huomaamaan KGB:n sekaantuneen asiaan. Lähdetietoina käytettiin mielellään länsimaiden salaisia asiakirjoja, joita oli vähän muuteltu, koska niihin ei päässyt käsiksi ihan kuka tahansa. Kun niitä vuosi julkisuuteen Neuvostoliiton suunnalta, voitiin olla varmoja, että KGB oli sekaantunut asiaan ja sen puuhat disinformaation levittämisen saralla tiesivät kaikki.

Varmuuden vuoksi tarinoiden taso pidettiin sellaisena, että niiden levittämisestä jäätiin usein kiinni, koska ne olivat liian epäuskottavia. Kukaan ei pystynyt uskomaan ihan kaikkeen, mutta siitä ei ollut haittaa, koska tarkoitus oli saada länsimainen akateeminen maailma riitelemään typeristä asioista.

Korkeakoulumaailma on täynnä suunnattoman typeriä ihmisiä, ja jos se on jossain hyvä, niin siinä, ettei se näe omia vikojaan. Teoriat nettikeskusteluista syntyivät siihen aikaan kun netissä ei juurikaan keskustellut muita kuin korkeakoulumaailman omaa väkeä, mutta niitä ei mielellään sovelleta siihen itseensä vaan niiden kuvailemaa typeryyttä etsitään sinnikkäästi muualta. Hyvin moderoitu keskustelufoorumi leimataan nopeasti täysin tasottomaksi keskustelualustaksi, mutta innokkaiden tutkijoiden omaa jutustelua analysoi varsin vähäinen määrä ihmisiä.

Samasta syystä neuvostopropagandan leviäminen kylmän sodan jälkeen on jäänyt vähälle huomiolle, koska sen tarinat kehittyivät korkeakouluväen omissa nettikeskusteluissa sille tasolle, etteivät ne enää tarvinneet tuekseen Neuvostoliiton propagandakoneistoa vaan niitä syntyi lisää itsestään.

Neuvostoliiton romahdettua sen propagandan torjumiseen ei enää huomattu kiinnittää huomiota ja nettikeskusteluissa syntynyt rinnakkaistodellisuus siirtyi viihteen kautta osaksi valtavirtaa. Vaikkapa X-Files syntyi näistä tarinoista ja se vaikuttaa suuren yleisön silmissä koko ajan vähemmän älyttömältä, koska sen tarjoama maailmankuva on tihkunut myös tiedonvälitykseen.

Myös aito neuvostopropaganda on voimissaan, sillä korkeakoulumaailma tekee kovasti töitä sen eteen. Tarinoista pitää olla jotain mieltä, ja mielellään mielipiteen on oltava itse keksitty ja omaperäinen, joten sisäänrakennettua turvakytkintä ei tahdo löytyä. Ne olisi mahdollista pysäyttää, koska ne eivät perustu juuri mihinkään, mutta omaperäisen mielipiteen muodostamiseen tarvitaan uusia teorioita ja todisteita, joiden määrä on jo sellainen, että tarinat pysyvät elossa niin kauan kuin innokkaat asiantuntijat eivät ehdi uran luomiselta palata niiden alkulähteille.

Jos joku onnistuukin tajuamaan, kuinka tällaiset tarinat kumotaan, siitä tulee riidan haastamista. Syntyy itseään täynnä olevien ihmisien liikehdintää, joka pilaa oman maineensa näkemällä itsensä maailman pelastajana ja kaikki muut typerinä.

Tieteellisesti ajatteleva skeptikko kykenee kääntämään omaksi haitakseen jopa litteän maan teorian, jota on kehitelty 1800-luvulta asti huumorimielessä, joten disinformaatio on mahdoton haaste. Jos joku pystyykin reagoimaan siihen asiallisesti, moni muu haistaa tilaisuuden tuoda esille itseään ja syntyy riita, joka auttaa disinformaatiota leviämään, koska riidan haastamiseen on kätevintä vastata omaksumalla se kanta, jota silmille hyppivä taho vastustaa.

Korkeakoulumaailmaa on kiittäminen myös siitä, ettei neuvostopropagandan hienoutta tajuta. Sen toimintaa ei olla juurikaan analysoitu, sillä se kohdistui korkeakoulumaailmaan ja toimi aivan loistavasti. Akateemisien marxilaisien jutut ovat edelleen sillä tasolla, ettei niillä saa työväenluokkaa liikkeelle. Kuka tahansa pystyy huomaamaan nopeasti, että he ovat päästään vialla.

Sitä on ymmärretty järjestelmällisesti väärin, jotta korkeakoulumaailma voisi säilyttää kasvonsa, ja tästä syystä länsimainen disinformaatio on kehittynyt vaaralliseksi. Se, mikä oikeasti on varmistusmekanismi, jolla tarinan voi tarvittaessa pysäyttää, on olevinaan todiste siitä, että neuvostopropaganda oli amatöörimäistä. Länsimainen disinformaatio ei lepääkään tyhjän päällä vaan se perustuu tutkimuksiin ja tutkimusten tason selvittäminen on usein vaikeaa.

Ilmastonmuutos muistuttaa paljolti neuvostopropagandaa, koska se tarjoilee kohtuullisen naurettavan tarinan, joka kuitenkin tempaa mukaansa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kovin kriittisiä sen suhteen, mihin uskovat. Vedenpaisumus on koko ajan kiihtymässä, koska tarina niin kertoo, vaikkei se vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkään näy merenrannalla, ja jopa merkit siitä, että vulkaaninen toiminta on kiihtymässä, osataan tulkita ilmaston lämpenemisen seurauksiksi, vaikka nyt on ollut vain rauhallinen vaihe ja odotettavissa on normaali määrä vulkaanista toimintaa.

Tämä tarina muistuttaa KGB:n keksimiä tarinoita, mutta siitä puuttuvat merkit KGB:n ammattitaidosta. Sitä ei voi jäljittää mihinkään vaan se vaikuttaa syntyneen siellä, missä on vatvottu KGB:n keksimiä salaliittoteorioita, ja sitä on alusta saakka perusteltu tutkimustuloksilla. Ehkä jokin muu taho on päästänyt sen liikkeelle, mutta siinäkin tapauksessa se on elänyt omaa elämäänsä jo kauan, koska siitä on tullut osa länsimaista disinformaatiota, jossa keksitty tarina muuttuu helposti totuudeksi, koska korkeakoulumaailma ei analysoi omia tekemisiään riittävästi eikä ole mitään ulkopuolista tahoa vahtimassa sitä. Näin syntyneet totuuden tukemiseksi on luvallista suoltaa lisää disinformaatiota, koska tällaisen toiminnan riskejä ei ymmärretä, ja jollei sekään tuota riittävästi tulosta, voi alkaa suunnitella vallankumousta, jonka jälkeen kilpailevia totuuksia ei enää ole.

Tällainen villi tarina voi jopa saastuttaa propagandakoneiston ja sen johdosta Pentagon, joka on eräs alan suurimmista tekijöistä, sekä levittää disinformaatiota, että uskoo siihen. Typeriä päätöksiä perustellaan itse tilatulla tutkimuksella, jonka ennusteet eivät ole toteutuneet, mutta jonka tueksi on olemassa muita tutkimuksia, joiden ennusteiden toteutumista ei voida arvioida vielä yhtä varmasti, ja niiden lisäksi suolletaan jatkuvasti uusia.

Vanhempi esimerkki tällaisesta ilmiöstä ovat UFO-havainnot, joita käytettiin kylmän sodan alusta asti peitetarinoina. Kokeiltiin jotain uutta lentovekotinta ja näköhavainnot olivat muka jotain avaruusaluksia.

Tästä kehittyi ilmiö, josta ei saa enää oikeastaan mitään selvää, koska armeijoiden omat valheet saivat ne tutkimaan ilmiötä. Kaikille ei oltu kerrottu mitä jotkut puuhasivat salassa, joten muut sitten ottivat asian todesta ja tieto tutkimuksista levisi epävirallisia kanavia myöten. Pian hysteria oli osa valtakulttuuria ja havaintoja alkoi tulla solkenaan. Julkaistiin tietokirjoja, joissa oli hurjia tarinoita, ja aina löytyi nimettömiä sotilaslähteitä tukemaan tarinoita.

Käteen ei ole jäänyt juuri mitään konkreettista, mutta kuitenkin sen verran selittämättömiä ilmiöitä, ettei ilmiötä voitu varmasti kiistääkään, ja se, että Puna-armeija oli yhtä sekaisin kuin länsimaidenkin armeijat, kävi jo todisteesta.

Nykyään UFO-havainnot ovat osa normaalia elämää. Liian kriittistä asennoitumista niihin pidetään jotenkin poikkeavana, vaikka liian voimakas usko ei tee hyvää maineelle sekään, joten yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta on hyväksi olla sitä mieltä, että pieni osa havainnoista on luultavasti totta, vaikkei kykenisikään mainitsemaan yhtään, jota pitää riittävän vakuuttavana. Ketään ei myöskään sovi syyttää valehtelijaksi, vaikka tällainen aihe kyllä innostaa valehtelemaan ja todisteina käytettyä kuvamateriaalia tulee aina vain enemmän lisää sitä mukaa kun kuvankäsittely helpottuu.

Poliittiseen liikehdintään kannustava disinformaatio toimii aivan samalla tavalla, mutta siitä on todellista haittaa. Jollei ilmastonmuutosta torjuta sillä perusteella, ettei se vaikuta lainkaan todelliselta, kansa ei pidä tilanteesta ollenkaan, koska merenpinta on sen mielestä nousemassa. Ei ehkä yhtä nopeasti kuin hurjimmissa ennusteissa, mutta ei myöskään niin hitaasti kuin merenrannalla, joten jotain on pakko tehdä tai muuten se voi alkaa suunnitella vallankumousta, koska johtajat eivät piittaa sen hyvinvoinnista riittävästi.

 

Ten years ago, the Pentagon paid for a climate study that put forth many scary scenarios.

Consultants told the military that, by now, California would be flooded by inland seas, The Hague would be unlivable, polar ice would be mostly gone in summer, and global temperatures would rise at an accelerated rate as high as 0.5 degrees a year.

None of that has happened.

Yet the 2003 report, “An Abrupt Climate Change Scenario and Its Implications for United States National Security,” is credited with kick-starting the movement that, to this day and perhaps with more vigor than ever, links climate change to national securi

The report also became gospel to climate change doomsayers, who predicted pervasive and more intense hurricanes, tornadoes, floods and droughts.

“The release of this report is what likely sparked the ‘modern era’ of security interest in climate affairs,” said Jeff Kueter, president of the George C. Marshall Institute, a nonprofit that examines scientific issues that affect public policy.

“It was widely publicized and very much a tool of the political battles over climate raging at the time,” said Mr. Kueter, who sees as “tenuous” a link between U.S. security and climate change.

Doug Randall, who co-authored the Pentagon report, said, “Even I’m surprised at how often it’s referred to.

http://www.washingtontimes.com/news/2014/jun/1/pentagon-wrestles-with-false-climate-predictions-a/

 

Nykyinen venäläinen propaganda on suunnattu vanhan propagandan luomia alakulttuureja vastaan.

Internet on täynnä epämääräisiä sivustoja, joka tarjoilevat totuutta sellaisena kuin miksi joku on päättänyt sen valehdella. Niitä löytyy jokaiseen makuun, mutta formaatti on aina sama. Laadukas journalismi, joka kaivelee tasapuolisesti esille kaikkien tahojen törkyjä, on jotenkin ryvettynyt liiketoiminnan takia. Vaikkapa The New York Times on epäluotettava, koska se harjoittaa liiketoimintaa, mutta tällainen epämääräinen sivusto on jotenkin parempi, koska se ei harjoita.

Kummallisen moni niistä kyllä käärii hyvät rahat, mutta se on jollain mainitsemattomalla tavalla eri asia kuin liiketoiminta, vaikka ainoa todellinen ero on siinä, ettei tällainen sivusto tuota mitään. Jos jotain omaa on tarjolla, se on lähinnä mielipidekirjoittelua, ja uskottavuutta haetaan lainaamalla tietoa laadukkaalta journalismilta, johon muiden ei kuitenkaan pitäisi perehtyä omin päin, jotta valehtelemiselle jäisi enemmän tilaa.

Hyvin toteutettuna tällainen epämääräinen sivusto voi päättyä jopa valtamedian lähdetiedoksi, koska se onnistuu tarjoamaan niin miellyttävää näkökulmaa, ettei sen tietojen todenperäisyyttä haluta kyseenalaistaa. Vaikkapa snopes.com kelpaa monelle toimittajalle lähdetiedoksi, vaikka osa sen tarjoamasta ns. tiedosta on silkkaa fiktiota. Kyse ei ole virheistä vaan puhtaasta itse sepustetusta hevonpaskasta. Esimerkiksi Clintonien yhteys Yhdysvaltojen uraanivarojen myymiseen venäläisille on selitelty perättömäksi huhuksi rakentelemalla lähdetiedoista irrotetuista yksityiskohdista tarina, joka on lähinnä tekosyy olla kysymättä, että miksi kauppojen toinen osapuoli antoi Clintoneille yli satamiljoonaa euroa, vaikka näin suuria summia ei lahjoiteta turhan takia.

The New York Times kertoi asiasta kunnolla jo vuonna 2015, mutta Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan se muuttui epämääräisillä oikeistolaisilla sivustoilla niiden omaksi tiedoksi, joka on jotenkin horjuttavinaan The New York Timesin uskottavuutta. Tällainen kikkailu toteutetaan tavallisesti ilkkumalla, että nyt ne joutuivat kertomaan jotain, mikä me jo oikeastaan tiedettiinkin, vaikka näillä tällaisilla sivustoilla ei ole omaa tutkivaa journalismia edes yhteen laskettuna juuri minkään vertaa, mutta niiden kohdeyleisölle riittää, että on tarjolla tunne siitä, että saamattomuudella voi saavuttaa jotain, mihin viitseliäisyydellä ei yllä.

Tässä on paljon samaa kuin pyramidihuijauksissa, joissa uskotellaan, että joku on onnistunut löytämään talousjärjestelmästä porsaanreiän, jota kukaan ikänsä sen parissa työskennellyt ei jotenkin ole onnistunut huomaamaan. Toivotun asiakaskunnan kiinnostus kasvaa sitä mukaa kun toimintaa uskalletaan esitellä yhä amatöörimäisempänä, koska sille se, että muut nauravat ajatukselle, on vain haaste, johon tarttumalla voi osoittaa omaavansa paremman arvostelukyvyn kuin viisaammat ihmiset. Moni yrittääkin kattaa kärsimänsä tappiot menemällä mukaan toiseen huijaukseen, koska kyse on ennen kaikkea suurien luulojen säilyttämisestä.

Usein tällaiset sivustot houkuttelevat vaikutuksille altista yleisöä tarjoamalla disinformaation ohella myös tarinoita ufoista ja muista mysteereistä, ja vähän uskottavamman tuntuiset sivustot itse asiassa vain kalastelevat näiden sivuostojen lukijoita. Ufot puuttuvat, mutta juttujen luotettavuus on muuten tuttu ja turvallinen.

Myös Venäjän propagandasivustot tarjoavat ufoja ja muita mysteerejä, mutta varsinaiset artikkelit pyrkivät onkimaan lukijoita journalismin pariin, sillä lähdetietoina ei käytetä epämääräisien sivustojen omia juttuja vaan ihan oikeita uutisia. Kolumnisteilla on monessa tapauksessa aika epämääräisiäkin mielipiteitä, mutta näin saadaan näkyvyyttä epämääräisillä sivustoilla ja tavoitetaan väärille poluille eksyneitä ihmispoloisia.

Tämä on toteutettu niin hyvin, että Guantanamon vankeja yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan RT:n avulla.

Syy tähän lähestymistapaan on varsin ilmeinen, sillä disinformaation levittäminen johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa järkensä säilyttäneitä ihmisiä tarvitaan siivoamaan muiden jälkiä. Tekemällä heihin hyvän vaikutuksen jo nyt saa sitten aikanaan paljon vaikutusvaltaisia kavereita.

Disinformaation levittämisen tekee ongelmalliseksi se, että suuri osa ihmisistä valehtelee mielellään, ja kun liikkeellä on paljon omituisia juttuja, se vain houkuttelee keksimään niitä lisää, koska niiden levittämisestä ei ole haittaa. Muiden keksimistä jutuista täytyy joka tapauksessa keskustella, joten spekuloinnin nimissä niiden mukaan voi livauttaa jotain omaakin.

Venäjällä ollaan näissä asioissa valveutuneempia kuin länsimaissa, joten siellä otetaan mielellään lievä sensuuri käyttöön oikeaan aikaan kuin kokeillaan, milloin nettihuhuilta on katkottava siipiä sulkemalla koko netti, jolloin kadut täyttyvät vihaisista ihmisistä, joista täytyy selviytyä jollain muulla keinolla. Ero johtuu tietenkin siitä, että Venäjällä kokeiltiin diktatuuria jo viime vuosisadalla ja nyt kynnys tinkiä vapauksista vähän, ettei niitä menetettäisi kokonaan, on alhaalla, kun taas länsimaissa suhtaudutaan valehtelemiseen paljon rohkeammin. Siitä on tullut demokraattinen keino kohottaa omaa arvoaan ja parhaiten tämä näkyy siinä, että debunkkaammisesta on tullut merkittävä tapa ajatella.

Ideana debunkkaamisessa on silkka saivarteluun keskittyminen. Paneudutaan niihin seikkoihin, jotka vaikuttaisivat tukevan omaa näkökantaa ja viedään huomiota pois kaikista muista, ja lähestymistapa toimii, koska riski joutua väittelemään asioista on pieni kun voi keskittyä inttämään niistä muiden samalla tasolla toimivien ajattelijoiden kanssa.

Tämä on johtanut siihen, että huumorimielessä kehitelty litteän Maan teoriakin on nousemassa tärkeäksi keskustelunaiheeksi, koska se leikittelee debunkkaamisella, mistä on tullut yleinen tapa olla etsivinään totuutta. Perusväittämiin kuuluu se, että jos Maa on pyöreä, niin miksi veden pinnan kaareutuminen ei peitäkään kohteita niin kuin sen pitäisi pyöreän Maan teorian mukaan peittää, ja tämä on saanut aivan uutta uskottavuutta nyt kun tällaiset huomiot voi debunkata vaikkapa väittämällä, että kyse on kangastuksesta, vaikka lähes kaikki tietävät, että kangastus on sitä, että taivas heijastuu tien pinnasta kuumana kesäpäivänä, joten jos vaikkapa majakka olisi kangastus, sen pitäisi olla peilikuva.

Näin saadaan narutettua jopa professoreja tukemaan teoriaa hölisemällä älyttömiä, eikä kukaan kysy mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ”jopa professori”, koska se ei kuulu lainkaan pelin henkeen.

Professorihan on henkilö, jolla on oikeus esiintyä asiantuntijana, koska hän on ollut riittävän huomiohakuinen hakeutuakseen opetustyönpariin sen sijaan, että olisi mennyt jonnekin, missä voi keskittyä asiantuntemuksen kehittämiseen. Jonkin firman laboratorio palvelisi todellisen asiantuntemuksen kehittymistä ihan eri tavalla kuin se, että työpäivä menee suunnilleen siihen, että selittää oppilaille samat asiat vuodesta toiseen.

Debunkkaamisen ydin on siinä, että täytyy olla oikeus saada olla asiantuntija eikä sitä saa kyseenalaistaa, koska silloin löydettäisiin se seikka, ettei tällaista oikeutta voi olla olemassa vaan se on ominaisuus, joka yksilöllä joko on tai sitten ei ole. Applen leluilla leikkivä akateeminen vähän niin kuin joku ei oikein pidä siitä, että joku huomauttaa hänelle, että Steve Jobs lopetti opinnot kesken, ja jollei myös Bill Gates olisi aikoinaan lähtenyt samoille teille, akateemisilta piireiltä olisi haaskaantunut viime vuosikymmeniä lukemattomia tunteja joidenkin muiden joutavien aiheiden kuin Applen ja Microsoftin vatvomiseen.

Debunkkaamisessa on erittäin tärkeää, ettei ajatella sellaista, mikä ei sovi omiin valheisiin, ja näin saavutetaan se tilanne, ettei tarvitse miettiä, kuinka satelliitit kiertävät litteää maata, koska niistä selviää väittämällä, että ne ovat huijausta. Ei tarvitse selittää kuinka huijarit sitten tekevät kaiken sen, mikä nykyisen käsityksen mukaan tehdään satelliiteilla, koska hankalissa tilanteissa todistustaakka on muilla, jolloin pääsee itse saivartelemaan.

Tällainen ajattelutapa on jo tiedettä, sillä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta on todisteltu aivan samalla tyylillä jo vuosikymmeniä. Enää ei vain tarvitse etsiä teorioista heikkouksia itse, jotta niistä tulisi luotettavia, vaan riittää kun ryhtyy pilkalliseksi tai vihamieliseksi kun joku väittää vastaan. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten oli kilpailevia teorioita, joiden kannattajat väittelivät keskenään, mutta nykyisin luotettava teoria on koko ajan enemmän kuin monopoliasemaan kohotettu mielipide, jota sen omistajat puolustavat kuin shakaalit haaskaa.

Holokaustin debunkkaaminen sai uutta eloa heti kun eräs alan johtavista historioitsijoista päätti lähteä sille tielle, sillä keskustelukulttuuri ei ole enää sillä tasolla, että tällaista pystyttäisiin käsittelemään. Se johtaa vain turhanpäiväiseen kinaamiseen, jonka ansiosta häirikkö saa turpaansa, koska sen vakuuttavampaa vastaväitettä ei enää löydy, ja pääsee marttyyrin statuksen ansiosta uskottavuudessa aivan uudelle tasolle.

Disinformaation torjumisen kannalta nykyinen mielipideilmasto on huonoin mahdollinen, sillä paras propaganda on sellaista, mihin kohdeyleisö haluaa uskoa, ja nykyään siihen suhtaudutaan hyvin suojelevasti. Täysin tuntemattomien ihmisien ylläpitämiä nettisivustoja arvostellaan sen mukaan, miten paljon sisältö sattuu miellyttämään, ja niiltä löytyvät asiavirheet voi ohittaa debunkkaamalla. Keksitään vain jokin hyväksyttävältä tuntuva tekosyy niiden olemassaoloon ja asia on sillä selvä.

 

Sama PDF-tiedostona:

Disinformaatioaseen kanssa riehuvat apinat

Mainokset
This entry was posted in Yleinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s